Vuosi sitten keväällä eräs Katriina Nuutinen etsi porukkaa uuteen luovaan yhteisöön ja yhteinen työtilakin oli jo suunnitelmissa. Olin saman vuoden talvella lopettanut kuvallisen viestinnän opinnot Karelia AMK:ssa ja erittäin pettynyt itseeni. Se oli jo toinen korkeakoulu jonka jätin kesken vailla hyvää syytä.
Halusin kovasti yrittäjäksi, mutten halunnut työskennellä kotonani koska itseni tuntien olisin vain öllinyt päivät sohvalla katsoen Netflixiä. Siispä laitoin Katriinalle viestin jossa kerroin kiinnostuksestani –ja asiat meni niin että nyt olen ollut Woutilalainen jo vuoden ajan.
Mikä Woutila?
Woutila ei ole osuuskunta niin kuin moni luulee. Meitä työskentelee tässä nyt yhdeksän eri tekijää, ja perustamamme yhdistys ylläpitää muun muassa rahaliikennettä, eli vuokranmaksua ja galleria- sekä tapahtumatoimintaa. Nimi tuli siitä että tämä paikka on entinen Voutilaisen sekatavarakauppa ja nyt se on vähän niin kuin ’WOU’ -mielentila.
- Muotoilija,
- graafinen- ja websuunnittelija,
- sirkustaiteilija/runoilija,
- historian tutkija ja tuleva tohtori,
- käsikirjoittaja (mm. Salkkarit),
- opinto-ohjaaja/sisustussuunnittelija,
- teatteri-ilmaisun ohjaaja,
- sarjakuvataiteilija
- …Ja minä.
Mitä minä teen?
Perustin toiminimeni Susu Reittu / SUPR heti starttirahapäätöksen saatuani kesäkuussa 2016. Alkuperäinen liikeidea oli tehdä printtituotteita ja tuoda puutarhatontut kaikkien ihmisten tietoisuuteen ja ineen, siitäkin huolimatta että moni niitä inhoaa ja kammoksuu. Minun pieni vallankumoukseni, Une Petite Révolution. Mutta tonttubisnes ei sitten toiminutkaan niin kuin suunnittelin, oli hurjan vaikea alkaa tehdä tonttuja liukuhihnatyönä.
Siispä keskityin uniikkeihin, käsin muovattuihin näköistonttuihin.
Nyt puutarhatontut ovat väistyneet kuvitustöiden tieltä, joita teen niin yksityisille henkilöille kuin lehdille ja yrityksillekin. Lisäksi teen omista piirroksista kortteja ja julisteita, sekä askartelen koruja ja jääkaappimagneetteja.
Huhtikuussa päätin siirtyä päätoimisesta yrittäjästä sivutoimiseksi, vaikka starttirahaakin olisi ollut vielä jäljellä. Kun on Pakko tehdä TYÖTÄ ja miettiä rahaa, luovuuteni kuihtuu. Nyt elän vapaataiteilijan elämää, lue: osa-aikatyöttömyys iik. Ja mikä hassuinta, nyt kun olen ’vain’ sivutoiminen yrittelijä, on töitä siunaantunut enemmän kuin koko yritykseni lyhyen historian aikana yhteensä!
Loppuun kuvia meidän Woutilasta:
muisk puzz Nyt jatkan hommii :-*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti