Kylmyys V*tuttaa

Talvi on ihanaa aikaa! Mukava rapsakka pakkanen ja poskipäitä pistelevä lumisade vain nyt kuuluu suomalaisuuteen...

Ja PASKAT!

Antakaa mun angstata, kiroilla ja haistatella talvelle sekä erityisesti tammikuulle joka maailman ankeinpana ja pisimpänä on kuukausien maanantai. Kokonainen 31 päivää kestävä maanantai!

...ja sehän on vain pukeutumiskysymys

Ihan sattanan sama vuoraako itsensä villaan ja untuvaan niin joku paikka on kuitenkin kohmeessa, silmämeikit valuu sisälle päästyä kun ripsiin on pihalla kasvanut jääpuikot ja nenäkarvat huutaa hallelujaa.

Sori smuigelit ;)

Ja sitten kun ei oo kuoleman kylmä niin tulee sitä valkosta shaissea taivaalta niin ettei meinaa happea saada!

Ainut hyvä puoli talvessa, vuodenajoista kauheimmassa, on se että se loppuu joskus.

Odotan kevättä ja lämpöä enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Kesällä voi sitten taas hyvillä mielin valittaa kun on liian kuuma.

Kuvat otti Jani

Loppukevennyksen myöskin yllämainitun parisen vuotta sitten ottama, ah niin kesäinen otos Huttusesta

Wink!

Follow my blog with Bloglovin

Liikunnallinen elämänmuutos tapahtuikin ihan huomaamatta

Olen laiska löllykkä, ja vihaan hikiliikuntaa ja hengästymistä. Vaan annas olla...:

Kaksi viikkoa sitten marssin paikalliseen liikuntakeskukseen ilmaiseen liikuntaneuvontaan. Ajattelin, jo ihan uuden vuoden kunniaksi, että olisipa kiva oppia liikkumaan niin ettei v*tuta, että jos saisin jotain vinkkejä siihen.

Kotiin kun pääsin, tajusin että olin palkannut itselleni personal trainerin kolmeksi kuukaudeksi, ja eka tapaaminen saliohjelman merkeissä olisi jo seuraavalla viikolla. Mites tässä näin kävi?

PT Heini vaan myi mulle itsensä, ja vaikka olin miltei peloissani nopeasta arkirutiinien muutoksesta niin jo vain en ilennyt kieltäytyä kun hän 'päätti' että treenit aloitetaan nyt eikä ensi kuussa. 

Päätarkoitus saliharjotteille ja ruokavaliolle on saada voimaa keskivartaloon selkäkipuja estämään, kasvattaa olematonta kuntoa ja kyllä -ELÄMÄNTAPAMUUTOS (yh) En siis laihduta, mutta jos laihdun (mikä ois ihan tärkeää), tapahtuu se pitkällä aikavälillä. Vaikka välillä itseinho nousee jostain kun näen itseni salin peilistä punaisena ja turpeana, hikisenä möllykkänä. Silloin pitää vaan toitottaa itselle että muija sää oot MUiskee!

Se liikunnan jälkeinen tunne on kaamea. Kyrpii, väsyttää ja itkettää. Mutta kun siitä pääsee yli niin olo on mahtava. Miksei kukaan kertonut? :D

Maltan nyt mieleni enkä ravaa salilla kyllästymiseen asti. Olen käynyt kuntosalilla viikon sisään neljästi, teen oman mulle suunnitellun kevyen ohjelman. Sitä ei voi kutsua rääkiksi, vaikka puuskutankin kuin pieni mopsi. Sanomattakin selvää tämä on huima parannus entiseen, mutta mun on oltava tarkka etten innostu liikaa ja kyllästy. Kun taidan olla sellanen luuseriluovuttaja usein. Siis olen epäinnostuja, en epäonnistuja!

Luulen että teitä ei kinosta mun saliseikkailut paljon kakkeliakaan, mutta aion jatkossa päivitellä myös tänne blogiin asioita joita opin itsestäni ja tästä uudesta liikunnallisesta elämästä.

Ja hei, huomasitte varmaan et oon nyt taas bloggerissa? Juu se wordpress ei ollu minun juttu...Home sweet home.

Loppukevennys:

Tää on niin mie.

Pus, SUsu

Kuinka olen muuttunut 11 vuodessa

Facebookissa kiertää haaste jossa on tarkoitus näyttää miten on muuttunut 10 vuoden takaisesta profiilikuvasta. Minä liityin faboon 11 vuotta sitten, ja voih miten kaikki olikaan toisin silloin! Mm. se että Myspace ja Irc-galleria oli kovemmat jutut tuohon aikaan, ahahaha.

Olin kovin höpsö vielä. Perustin ekan oman musaprojektin. Tein jokseenkin hassut biisini valmiiksi Macbookin musaohjelmalla ja kazoo-pillillä.  Kun laitoin musiikkini eka kertaa tuoreelle poikakaverille soimaan niin piti lähteä asunnosta pois kokonaan kun hävetti. En ollut koskaan laulanut julkisesti. Poikkis tykkäsi kovasti, oli oikeastaan ihan ällikällä lyöty. Koin jonkinlaisen itsetuntosykäyksen, olin siihen asti ollut todella ujo.

Olin myös erittäin sekopäinen, enkä hyvällä tavalla. Noihin aikoihin olin irtisanoutunut videovuokraamosta pahan masennuksen ja todella häiritsevien raivokohtausten takia. Olin äärettömän randomisti vihainen kaikille ja kaikelle, vihanpuuskissa osansa sai kylläkin vain oma kroppa. Mulla oli tapana kiukkuisena hakata itseäni päähän, tai lyödä päätä seinään. Penskana sain usein lyöntejä pään alueelle, niin jotenkin kai toistin sitä kaavaa. Aloitin tuohon aikaan käynnit kriisi- ja traumaterapiassa.

Muistan että olin kusessa työkkärin kanssa tuon lopputilin takia, mutta sain kuin sainkin jälkikäteen työmarkkinatukea lääkärintodistuksen avulla. Asuin 25 neliön yksiössä Joensuun keskustassa ja sisustin sillä mitä oli. Kotini oli minun näköinen, siis tuon ajan minun.

Olin valmistunut amiksesta edellisenä keväänä enkä tiennyt mitä teen elämälläni -enkä edes välittänyt. Olinhan vasta 23-vuotias, joten keskityin paranemiseen ja uuteen, nupuillaan olevaan seurustelusuhteeseen.

Köyhyys näkyi olemuksessani. Olin hoikkaakin hoikempi kun elin pelkällä leivällä. Pukeuduin aina samoihin risaisiin farkkuihin ja mulla oli korvavenytykset ja rastatkin välillä. Poltin tupakkaa ja join kahvia, niihin menikin enimmäkseen rahaa. Olin myös alkanut juomaan alkoholia keväällä 2007, stressin helpottamiseksi kun tein opinnäytetyötäni.

Tämä eskaloitui siihen että törmäsin kännipäissäni pyörällä autoon -punaisissa valoissa. Pohjakosketus oli suuri kun tajusin että auton kuski oli a-klinikalla töissä eikä vaatinut vahingonkorvauksia, mummoni antoi 50 euroa jotta sain maksettua sakon punaisia päin kulkemisesta. Havahduin siis omaan juopontuuriini ja viinankäyttööni tuossa tilanteessa, ja ns. niskaotteella lopetin liiallisen käytön

(kunnes tuli seuraava kerta joskus vuosien päästä, mutta se onkin jo eri tarina)

Nyt olen hieman aikuisempi. Musiikki on vaihtunut sekopäisestä iloittelusta peruslaatuiseen punkkiin. Olen mielestäni ihan rohkea esiintyjä, joskin nuoruuden ujous iskee aina välillä päälle seurasta riippuen. Poikaystävästä tuli ex-aviomies, nyt on uusi kuoma ollut kainalossa jo 3,5 vuotta.

En ole enää vihainen kellekään, edes itselleni. En ole lyönyt itseäni -muista edes milloin viimeksi. Terapia auttoi silloin, auttaa edelleen. En ole ollut masentunut kokonaiseen vuoteen. Wuhuu!

En ole erityisen köyhä enää, mutten rikaskaan. Penniä täytyy venyttää koko ajan vaikka käyn töissä sekä teen freelance-hommia. Menot ovat kasvaneet. Maha on kasvanut. Pahat tavat on jääneet enimmäkseen tonne toissa- ja viime vuoteen, nuoruuden myllerrykseen.

En edelleenkään tiedä huomisesta tai mitä teen vuoden päästä, mutta olen ehdottomasti onnellisempi nyt kuin tuolloin 11 vuotta sitten.

Pus,

Susunne

Uusi Järjestys Ruokailutilaan

Olen sellainen lyyli että haluan aina vähän väliä vaihtelua elämään, tässä tapauksessa sisustukseen. Edullisimmin tämä käy kun vaihtaa huonekalujen paikkaa. Ilmoitin miehelle toissa päivänä pistäväni mullinmallin meidän ruokailuhuoneessa, jossa oleskellaan eniten koko kodissa. Samalla se on talon ainoa alkuperäisessä kuosissa oleva huone -tarkoitus olisi rempata se tässä joskus.

Muuta en oikeastaan tehnyt kuin vaihdoin 'viihdekeskuksen' eli vinyylikaapin, ja nojatuolien paikkaa. Pari taulua muutti myös sijaintiaan, ja makkarissakin tapahtui pieni mutta käytännöllinen muutos.

Tässä seisoi ennen kaappi jossa oli piilossa soittimet ja älppärit. Sen paikalle siirtyi kiikku-K-tuoli, pikkutavarahylly ja mun mukana pitkään kulkenut ja itse tuunattu lipasto.

Ikkunalaudan nallukka vinkuu kun sitä lyö. Huomasin tämän vahingossa.

Nyt tuo nurkka ei ole niin tukossa enää.

Miehen verhoilema ja kissojen raapima nojis, jonka päällä pusuhuulet Tigerista kahdella eurolla.

Lahjaksi saatuja kaktuksia

Keltainen nurkkaus.

Krafwerkin tyypit ja hassu lasten kello jonka sain palkkioksi piirroksesta. Hyllyllä Janin ja Angelikan Puolasta tuoma shakkipeli -maatuskashakki!

Pikkutavarahyllyni jonka kätevä puoliso nikkaroi. Siinä on muistoja lapsuudesta ja nuoruusvuosista.

Lopuksi kuva makuuhuoneesta, sängynpäädystä jossa tuo pikkuhyllykkö ennen sijaitsi. Mies sai rappioromanttisen naulakon Wanhan Jokelan omistajilta eikä eteiseen mahtunut. Nallut pääsivät siihen lekottelemaan. Tarkoitus olisi tehdä koukuista roikkumaan tyynyt jotta voipi nojailla mukavasti seinään ja kattoo netfliksii koomassa.

-Pus, Susukki

Pelastakaa Vanhan Talon Nainen!

Tämä nelkytluvun rintsikassa asuminen on välillä todella rankkaa...

Tule töistä kylmään mökkiin, hapuile polttopuita pimeässä liiterissä, kanna sisälle ja samalla revi sukkahoususi painavaan kantokoppaan, kiroa mielessäsi miksi et hakenut puita jo edellisenä päivänä lämpiämään. Välillä mietin miten tulipalot ylipäätään on mahdollisia kun en meinaa saada uunia syttymään, vaikka tunkisin sinne kokonaisen sanomalehden ja kolme sytykeruusua.

Pitäisi kutsua nuohooja. Sitä ennen on kuitenkin siivottava kumpikin tulisija nauloista ja ruuveista, koska olemme polttaneet vesivahingon jäljiltä remonttijätettä ja nuohooja ei tykkää. Pitäisi maksaa vesilasku toistasataa euroa, kuka on taas lätrännyt suihkussa? Sähkölasku, äh -yli puolet siitä koostuu sähköverosta ja sähkönsiirrosta Carunalle. Ja mitenkä se on talvisin niin himputin iso vaikka lämmitetään puulla enimmäkseen?

Aura-auto on ajanut kadulla ja meidän piha'tiellä' on sen jäljiltä puolimetrinen valli paksua jäätä ja lumimöhkäleitä. Pakko saada se kolattua että mies pääsee autolla töistä pihaan. Ei jaksaisi. Ja kohta tulee katolta sata tonnia sitä samaa, sitten ei saa edes ulko-ovea auki. Kengät luistaa ja uppoaa pehmeään lumeen ja villasukkiin jää lumipalleroita. Sisällä ne tippuvat eteisen lattialle ja sukat kastuvat -ärsyttävin asia heti itse Talven jälkeen.

...mutta vanhassa talossa asuminen on samalla aika antoisaa...

Sanoisinko rämäromanttista. Kun itse tekee mukavuutensa eteen fyysistä työtä, syntyy sellainen palkitseva kotoisa fiilis. Voipi hyvillä mielin käpertyä sohvankulmaan vinkkulasi, eikun pullo kourassa ja katsella ikkunasta, eikun telkkarista kuinka muilla ihmisillä on tylsempi elämä, eikun helpompi elämä.

Tänään oli muiskea päivä. Sen lisäksi että töissä olin ekstra-aikaansaava ja uhmasin orastavaa arkista oloa, mätin peräkärrillisen mamman luota eilen käytyjä polttopuita liiteriin. Mukava tietää, että pian ne rätisevät takassa luoden mun ympärille lämpöä ja kodin.

pus, SUsu

(kuvat Jani.P.)

x

x

Kirppulöytöjä menneeltä viikolta!

Tässäpäs näitä, pääasiassa retrokamaa ja kuvia jotka ystäväni Jani-Jantturi otti!

Retromekkoja nelkulla per rätti, Salon Aarresaaresta. Tuo päälläni oleva on hitusen rutussa vain, ja toinen litistää tissit kaulaan asti, mutta ihan jesh-löytöjä

Mate In Funland!

Tää on wanha. Pohjasta kun painaa niin polle niiaa. 2e.

Japanilaisia öttösiä, vasemmalla ostettu (1,20centtiä) oikealla olevan sain joululahjaksi.

Puu-ukko oli pakko saada kaveriksi puu-akalle. Kotona tajusin ettei mulla oo akkaa, puupää olen. Pitää siis alkaa metsästämään tolle toveria jatkossa. 2e.

Lasten laukku, 3,50e. Säilytän tässä hiusjuttuja.

Fidalta (jns) löyty ihana euron dvd, Volver. Siinä on pääosassa Penelopen rinnat. Ja elokuvamusiikkia eurolla levy.

Made in Hong Kong, 0,80e.

Puujuna kahdella vaunulla 2e, punainen puu'auto' 1e, emalimuki 1e.

Loppukevennyksenä anopilta saatu muiskea kukkanen ja minä.

Minä lupaan kautta mörököllin, että tänä armon vuonna...

...syön enemmän kasviksia ja juon vähemmän kaljaa...

Itsestä huolehtiminen, tässä tapauksessa syöminen ja juominen 'oikeaoppisesti' oli vuonna 2018 kovin kehnoa osaltani. Elintapojani, ja sen puutetta voi hyvin verrata mun asunnon siisteyteen. Annan välillä massiivisen sotkun, pölypallojen ja napanöyhdän vallata koko kämpän, ja sitten kerralla siivoan tositosi siistiksi kaiken.

Olen antanut itseni lössähtää enkä ole välittänyt lainkaan mitä tungen ääntä kohden. (Uutena syntinä viime vuonna söin paljon lihaa kaikissa muodoissa, jälkkäriksi viinietikkasipsejä ja juustonaksuja, ja join litroittain energiajuomia.) Olen ajatellut että ihan sama, otan sitten 'huomenna' niskasta kiinni.

Sovittaisko Susutin että se huominen ois niinku nyt?

Viikon päästä minulla on aika varattuna personal trainerille ja ravinto-ohjaajalle, tässäpä hälle työnsarkaa.

...aloitan kuntosalitreenin...

Varasin siis tutustumiskäynnin punttisalille. Tämä älynväläys iski kun en eilen meinannut päästä sängystä ylös taas kerran. Lonkka ja selkä oli niin kipeänä selällään makaamisesta että pyörin sängyssä puoli tuntia kuin norppa, enkä pystynyt nousemaan. Fysioterapeutti ohjeisti jo vuosi sitten samoihin oireisiin lääkkeeksi kehittämään keskivartalon lihaksia, joten tuumasta toimeen.

...lakkaan murehtimasta...

Ei auta murehtia sitä että maailma on julma paikka, ihmiset paskoja ja paska haisee. On tehtävä asialle jotain! Joten tänä vuonna aion pysähtyä kun joku feissari pyytää hyväntekeväisyysjärjestön lahjoittajaksi, lahjoitan itse vanhat kamani Syöpäsäätiön kirpparille, otan kissan eläinsuojelujärjestöltä, ja/tai muutenkin oon parempi ihminen. (siis haluaisin pelastaa kissan, eri asia suostuuko muu perhe tähän mööh)

Kuvassa vielä kolme lupausta/päätöstä tälle vuodelle. Kuppikoko luultavasti pienenee kunhan säädän vähän syömisiäni, hymyily on helppoa kunhan on kivvaa, ja hiukset värjäytän tätä nykyä Hairlekiinissa -nyt mennään jokin aika tuolla pornotukalla.

...teen kaikkea luovaa...

Vaikka olenkin nyt palkkatöissä ja suht kiireinen tän duunin kanssa, vaatii eloni ja oloni omia luovia juttuja tähän lisäksi. Ensimmäinen rojekti tälle vuodelle on kuvitettu runo/vitsikirja Nuutisen Miikan kirjoittamana. Keväällä olen mukana Vääräpyörän näytelmässä, keikkaa pukkaa punk-bändilläni, ja oma runokirja on vielä tosi vaiheessa, mutta jos saisin sen joulumarkkinoille niin jopa ois hieno juttu.

Enkä sano Ei millekään proggikselle harkitsematta ensin vakavasti!

...ja lupaan että vuonna 2020 en tee yhtään lupausta.

Päivännasuna kiiltonahkakengät valintakirpparilta, sukkikset H&M, hame Lindexiltä, takki Carlsonin alesta, hanskat kierrätyskeskukselta ja reppu on miehen suunnittelema ja tekemä. (Hiusdonitsi Glitterin joulukalenterista heh)

Loppukevennys:

Pus!

(kuvat Jani Penttinen, paitsi alin)

ps, Follow my blog with Bloglovin

Vuoden viimeiset pönttöilyt

Leikitään ettei vuosi ole vielä vaihtunut, ja pomppastaan ajassa viikko taakse päin.

Jouluaatto oli yltäkylläinen. Söin kaksi eri ateriaa, toisen meillä brunssin tapaisena ja illallisen veljeni perheen luona. Lahjoja tuli ihan liikaa, vaikkakaan en valita en! Pyhät menivät äheltäessä pullean mahan kanssa (foodbaby) ja välipäivät olinkin jo töissä. Tässä kuvin kerrottuna joulun aikaa

Jonkun onnistui hajottaa kuusi aatonaatonaattona. Latva siis katkesi.

Ja se joku on tässä, viattomana joulun enkelinä.

Haudoilla käynnin ulkoistin mammalle, tässä isukin leposija. Kuolinpäivä on muuten väärä tossa hautakivessä, onnettomuus tapahtui kuukautta aiemmin.

Pukki ja Laphin Muori näyttivät jollain tapaa tutuilta (ei kerrota lapsille et ne oli mun kamuja). Aaton kohokohta oli Lumian 5,5vee huudahdus; tää on paras päivä ikinä, mie kuolen!

Pukki toi puolisolle ja poikasille mm. MiniNess -pelikoneen, josta onkin riittänyt paljon iloa ja surua täksi viikoksi

Mies oli tehnyt mulle (vegaani)nahkarepun. Meripihkakorun sain mumilta, ukki on sen ostanut kuuskytluvulla. Karkit on kiinasta asti

Janilta ja Angelikalta hieman pähkäiltävää :D

Piuha sai lahjaksi laatikon. If i fits i sits vai miten se meni.

Vuoden viimeistä viikonloppua vietin Salossa, burleskin, nepalilaisen ruoan sekä kirppistelyn merkeissä ja ihanien naisten seurassa!

Minoon tuo keltapaita tuossa.

Uuden vuoden aattona repäsin ja menin kampaajalle. Luottopaikakseni on muodostunut Hairlekiini, siellä kävin myös ennen joulua leikkuuttamassa palaneet latvat veks.

Inhoon sitä miten rumalta sitä aina näyttää kampaajalla ennen hiusten laittoa.

oho.

 Instagramin Suttura666:n 2018 tykätyimmät kuvat!

Loppukevennys:

Lisää kuvateksti

Palaan vuoden '19 tavoitteisiin, tuleviin pönttöilyihin ja uudenvuoden lupauksiin seuraavalla kerralla, pus!