tiistai 25. syyskuuta 2018

Vain Listat Puuttuu (osa 1)

Puolen vuoden takaisen vesivahingon aiheuttama kh-huoneen (ja osan eteistä) remontti alkaa olla loppusuoralla. Jostain pitäisi vielä nyhtäistä rahaa listoihin, jotta lopputulos olisi viimeistelty. Vaan enpäs malttanut olla ottamatta kuvia jo tässä vaiheessa.


Meillä Joinsuussa sattui niin mukavasti että Clas Ohlson päätti muuttaa valtsutalosta Isoon Myyhyn ja sillä verukkeella laittoivat alennusmyynnin pystyyn. 70% alesta nappasin mukaani jokusen litran punaista seinämaalia, hintaan 4,90e törppö. Sillä maalata lotkauttelin meidän eteiseen hieman clamuuria tunnelmaa, sanoisinko pornahtava lopputulos!


Huoneen karmiva ennen-kuva löytyy täältä.

eteinen


Oikealla siis vessan ovi, joka ei ole rappioromanttinen tarkoituksella. Sitä ei vain ole viitsitty maalata!



Tuo sähkökaappiseinä on K A M A L A. Peittelin sitä tapetilla ja lasten piirrustuksilla. Verholla peitetty sähkötaulu lähtee pois jossain vaiheessa -onneksi! Ehkä joku armas päivä saamme aikaa, rahaa ja halua rempata se paremmin.

naulakko


Korkea hattupino lepäilee naulakon korkeimmalla kohdalla



Vatasen Realisoinnista aikoinaan hommattu lipasto kätkee sisäänsä kausikengät ja -nutut, -hatut ja rukkaset. Lisätilaa tulee kunhan rakennetaan seinän taakse vielä iso vaate- ja siivouskomero, ja joskus tulevaisuudessa nurkkakomero tuohon tilalle jolloin sähkökaapin saa piiloon. 





eteinen


Ulko-ovelta katsottuna tuolla pilkottaa kodinhoitohuoneen muiskea tapetti.



Kissojen veesee sijaitsee vessassa, oveen on tarkoitus tehdä kissanluukku -Timo osaa toki avata oven ihan ite.


Eteisen ja ruokailuhuoneen välinen ovi otettiin pois mutta jätettiin käden ulottuville jos talvella tulee kylmä, se lepää siis tuossa lipaston takana. Mamma on virkannut huiskean kivan päällisen tylsälle naulakolle -kissetkin tykkää siinä riekkua.





eteinen


Tuo ovi vie kaappiin jossa työkaluja ja rompetta. Lattialuukusta pääsee kellariin.



Sävysävyyn punainen hyllykkö on ehtaa Ikeaa, siinä on kätevät siirrettävät koukut pikkulaukuilleni. Marjapoimurissa säilytän aurinkolaseja #sisustusvinkkiniksi







Peilin päällä roikkuu hattu jota käytin boheemimatkalla Tallinnassa. Peilikuvassa itse pönttöpää!



 Lattia on aikas kiva, ajattelin tehdä samanmoisen koho-huoneeseen joku päivä. Eli tuskin koskaan, mutta haaveilen.





lamppu


Lampun sain äitini kirpparilta



Loppukevennys ---- eipäs kun loppumurheenkryyni ja kysymys teille: 







Mitä tuolle seinälle voisi tehdä kun siinä säilytetään skeittilautoja (jotka ovat kovassa käytössä) ja seinä likaantuu helposti? Eli tapetti on nou nou...



Semmosta, kakkososa tuleepi piakkoin kun kodinhoitotila valmistuu.


Siihen asti, Pus!


Susu

maanantai 24. syyskuuta 2018

Elämä On Kuolemista

Rakastan syksyä, ihan siinä missä kevättäkin. Mutta joku tässä vuodenajassa ajaa minut hieman alakuloiseksi. Kuihtuva luonto, mätänevät sienet ja marjat, autotielle litistynyt siilin poikanen. Kuolemaa kaikkialla. Se mikä on varmaa tässä elämässä, on kuolema. Jokainen kuolee, lemmikkikoirasta filmitähteen, äitienpäiväruususta sotalapseen. Kaikki loppuu aikanaan, ja sekös pistää pienen pään pyörälle ja masentuneeksi. Pelokkaaksi jopa. 

Pelkäsin viime talvena rintojeni puolesta niin kovin että kirjoitin -jos nyt en testamentin, niin sellaisen viimeiset toiveeni kattavan viestin. Tollopäänä vaan tein sen puhelimeni muistioon, eihän sitä kukaan olisi päässyt lukemaan jos minusta olisi jostain syystä aika jättänyt. Vaan ehkä teinkin sen enemmän itselleni, omaksi luettavaksi kun en nyt sitten delannutkaan. Kuolemaa kaikkialla. Siinä luki mm. että Älkää surko poismenoani, ja hautajaisissa tulee olla iloinen tunnelma. !? Miksi vasta sitten kun olen kuollut, eikö voisi pitää elossa ollessa juhlia joissa iloitaan? Oon kyllä höhlä. Pitäisi nauttia täällä olosta tässä ja nyt, olenhan etuoikeutettu saadessani elää. Siksipä aion nyt skarpata ja iloita vaikka hampaat irvessä elossa olemisesta  
Lisää kuvateksti

 Päivän nasuna värikästä ja elämänmakuista vaatetta. 



 Kun olemme kuolleet, samoin tuttumme ja ystävämmekin, muistaako meitä kukaan enää. Muistaako minua kukaan tyyliin sadan vuoden päästä, muuta kuin ehkä veljentyttöjen lapset hulluna isotätinä. Pitäisikö jotenkin koittaa jäädä historian kirjoihin (hyvässä mielessä), jotta tässä olemisessa olisi mitään järkeä. > Olen kirjoittanut lastenkirjan joka toivottavasti jää elämään minun jälkeeni. Kirja kertoo sivuten kuolemasta, siitä miten lapsen kuolema koskettaa vanhempia. 

Olen viime päivinä tuskaillut kuolleen tietokoneeni kanssa (kirjoitan tätä padilla). Nyt kun armain macbook otti ja sanoi lopullisesti niksnaks, koko valmis osio kirjasta katosi taivaan tuuliin. Onneksi osa on tallessa sähköpostissani, mutta jo vain, joudun piirtämään rutosti lisää jo kuvitettuja asioita uusiksi.  Keskiviikkona olen puhumassa Nurmeksen kirjastossa kirjastani, kuvitusprojekteista ja muusta. Luultavasti paasaan myös kuolemasta kun se on niin vahvana mielessäni. 

Kuolemisiin, ja stay alive allihuuppa!

   
Sateenvarjo Petroskoista, kengät Tallinnasta kirpparilta. Villatakki hm, laukku mutsin vanha. Loput kuteet kirpparilta 

 ps. Onkohan kuolleena olo niinkuin nukkumista vaan? Silloinhan se on mukavaa, mietin ja otan nyt nokoset. 

 ps2. Kuvat otti Jani Penttinen

torstai 13. syyskuuta 2018

10 vuotta sitten

Armahin Facebook muistutti toissapäivänä, että minusta tuli tasan kymmenen vuotta sitten avovaimo.
Olin reilu vuosi sitä ennen retkahtanut ystävääni, ja olimme hurjan rakastuneita -tiedätte varmaan sen nuoruuden ensirakkauden palon ja riemun, uih! Makasin siis kymmenen vuotta sitten sängyllä, kun muuttoapulaiset raahasi kamojani poikakaverin kämppään. Olin juuri ottanut pillerin, jonka avulla minusta ei tullut äitiä liian nuorena ja hölmönä.
Kaikki kävi huomaamatta, ei me tajuttu ehkäisyn päälle vaikka oisi tuossa iässä jo pitänyt. Kotitesti positiivinen, itkua, soitto ehkäisyneuvolaan, lisää itkua. En koskaan unohda sitä ihanaa hoitajahenkilöä joka luurin toisessa päässä lohdutti -olisihan tilanne voinut olla ihan toisin päin ja asia iloinen sekä toivottu!
Silloinen psykiatrini taas, venäläinen kovakasvoinen nainen, oli silminnähden vihainen mulle. Ilkkui että mitäs nyt, kuinkas tästä selviät!?

Selvisinpä kuitenkin, poikakaverin tuella ja ihan itse. (En tiedä mitä mun päässä liikkui mutta en uskaltanut kertoa asiasta äidilleni kuin vasta jälkeenpäin. Pelkäsin pettymystä, suuttumusta.)
Itse abortti oli liiankin helppo. Kai sitä odotti jotain kauhuleffameininkiä jossa veristä, sykkivää sikiötä roikotetaan naaman edessä ja huudetaan että kato mitä teit! Otin kaksi pilleriä, plop vähän verta ja supistelua, done. Kahden viikon päästä neuvolaan tarkastukseen, sen jälkeen olen ollut hillittömän tarkka ehkäisyn suhteen.
Mietin usein, varsinkin nyt kun Irlannin aborttilainsäädäntöä lievennettiin ja Soininmulkero avasi leipäläpensä aiheesta, että miten asiat olisi jos Suomessa abortin tekeminen olisi kiellettyä ja mulla ois nyt 9-vuotias lapsi!
En lähde ääneen spekuloimaan tai jossittelemaan sen enempää, mutta luulen että lapsi olisi oikein rakastettu kaikesta huolimatta. Toisin saattaa olla monella muulla. Irlannissa jokusen vuosi sitten käydessäni, silmiini syöpyivät ne erittäin nuoret, väsyneet ja köyhän näköiset naiset joiden helmoissa roikkui sen kolme, neljä pientä lasta. Että miten tuokin tyttö olisi voinut käydä koulut loppuun ja elää nuoruuttaan vähän pidempään. Puhumattakaan alkoholi- ja huumeriippuvaisista naisista, jotka pakotetaan synnyttämään yhtä riippuvaisia lapsia tähän maailmaan kärsimään.
No niin, takas minun keissiin.
Abortti saattoi pelastaa mun elämän. Olin äärimmäisen rikkonainen nuori nainen tuolloin, eikä minusta olisi ollut kenenkään kaitsijaksi kun en itsestänikään osannut pitää huolta.
Vaan ken tietää miten asiat olisivat menneet. Ei kukaan.
Tasan kymmenen vuotta sitten tapahtui myös yksi merkittävä asia. 9/11-iskun muistopäivänä, jumalanvuonna 2008, syntyi pieni hyeenan näköinen koira. Siitä kasvoi meidän Huttunen, rakkain Huttunen koko maailmassa.
Ja siis enhän mää mitään vauvoja tarvii kun mulla on KOIRA :-D




Pus,
toivoo Susu ja Huttu <3

maanantai 10. syyskuuta 2018

Boheemimatka Tallinnaan


Bujaaa!! 
Kuvitellaan tilanne: Mää meen 19 itselleni tuntemattoman naisen (mitä nyt somessa jotenkin tiedän ulkonäöltä) kanssa laivalla Tallinnaan viikonlopuksi. Ja ping! Eipä kuvitellakaan, vaan toteutetaan. Mitä siitä seurasi? No minäpä kertaan..


Tärkeimmät pakattuna
Meillä on katsokaas eräs pieni hullu ja _salainen_ faboryhmä, ja sitä ylläpitää sellainen upea Suurkuningatar. Nyt se kuningatar meni ja täytti vuosia, ja sen kunniaksi ajateltiin lähteä oppimis ja havainnoimisretkelle teemalla Hassut Hatut Tallinnassa. Iältään meitä oli akkoja neljältä vuosikymmeneltä, minä nuorimmainen! Jokainen omanlaisensa, oma ihana persoonansa. Luulisi että olisi kahden vuorokauden aikana sattunut yhteentörmäyksiä ja mökötyksiä, vaan ehei, kaikki meni tosi muiskeesti!Luvassa siis tosi iso kuvapläjäys ja sekavaa tekstiä, olkaatten hyvät!
Junassa söin pähkinöitä ja piereskelin.
 Lähdin matkaan aikaisin perjantaiaamuna, sillä Joensuu on toiselta nimeltään Mörön pylly, eli kaukana kaikesta.

Katselin vetisiä maisemia simmut kolmen tunnin yöunien jäljiltä.
 Heti kun kello täytti yhdeksän, siis minuuttia vaille, olimme toisen Joensuun boheeminaisen kanssa ravintolavaunun tiskillä vaatimassa skumppaa. Herrasnaiset katsokaas saavat olla hiprakassa ennen puolta päivää.


Minä kävin Kampin Tigeristä pikatuunauksen omalle hatulleni, koska se oli liian pliisu
Helsingissä käytiin lounaalla ja sit alkoi leidejä hypätä kelkkaan, jokainen eri puolelta suomineitoa. Halailtiin kuin vanhat toverit, naurettiin ja ihmeteltiin hattujamme.

Kuningatar herkistyi
.Laivalla mekkaloitiin koko matka ja aiheutettiin varmasti pahennusta. Minä ujona ujelsin menemään myös. Tallinnassa majoituttiin huoneistoon ihan Vanhan kaupungin keskelle, ja sitten alkoi juhlallisuudet. Yksi meistä oli tilannut paikalliselta tekijältä Liisa Ihmemaassa -teemaisen täytekakun, ja voi jumpe se oli hieno!


Sen lisäksi että kaakkeli oli komea kuin mikä, oli se maukkain täytekakku mitä olen susumuistiin syönyt!


Matkanjohtaja Riinan matto siinä, liekkö karjalanpiirakka ollut mallina ;)

Iloittelu jatkui lahjojen annolla ja skumpan siemailulla, joskin allekirjoittanut ja porukan 'pentu' painui unimaahan jo kymmenen jälkeen.

Minun tekemä öllimönkiäinen Suurkuningattarelle. Kuningatar halus adoptoida minut, voi mikä kunnia <3

Seuraavana aamuna heräsin kahdeksalta kun asunnosta kuului kova käkätys ja kikatus, en käsitä miten kukaan muu ei ollut väsynyt! Meidän onni oli että huoneistossa oli ruoanlaittomahdollisuus. Käytiin kaupasta safkaa ja säästettiin ihan pirusti.


aamupalapöytä

Sitten hajaannuttiin Telliskiven hepsteri-alueelle, jonne pääsee kätevästi Vanhan kaupungin kyljestä alikulkutunnelia pitkin. Alla kuvia paikallisista Telliskiven ostoskeskuksen myyntipisteistä, joista löytyy esimerkiksi matkamuistot paaaljon edullisemmin kuin turistialueilta. KLIKKaa kuvat isommiksi kliks





Tää tyyppi ois halunnu mukaan mutta mun kukkaro sano nope.

Peruukkikaupan edessä myyjä veti mut väkisin tuoliin istumaan, otti nutturan veke ja tunki päähäni hiuspidennykset. 'Sooovitus ei maksa mitä!' -vaan pakko mun oli nuo pidennykset sitten lunastaa, kun naisetkin ympärillä sanoi niin.


PEWOTTAA


Ai kauhia



No nyt!

Anttiikkia, antiikkia ja aah mie kuolen!


Kuvat puhukoot puolestaan:


div style="text-align: center;">

Kun olin pitkän tukkani kanssa penkonut jokseenkin arvokkaita vintage- ja antiikkiliikkeitä ja ostanut miehelle herätyskellon ja itselleni mekon, löydettiin parkkipaikka- tai mikä lie alue jossa wanhat ukkelit myi kaikenlaista kirppiskamaa:

Latukka ja kaikenlaista rojua


Ylempi taulu lähti erään rouvan kainalossa Suomeen.





Boheemikahvila


Sit vielä pikapyrähdys Wilman tatska- ja lahjatavaraliikkeeseen:



Minun iltalook.
Nonni. Loppuhuipennuksena pukeuduttiin parhaimpiimme (ja hulluimpiimme) ja marsimme Manna La Rosaan ja Tai Boh -ravintolaan juhlaillalliselle. Ihan greiziä, ihmiset otti meistä kuvia ja videoita ja yksikin täti seurasi puolet matkasta -halusi varmaan liittyä joukkoon hurjaan. Minkäs teet kun oltiin niin upeita!


Rouvat matkalla syömmään


Klik kuvat isommiksi -Tai Bohin ja Manna La Rosan sisustusta:
Ravintolan kalakin oli aika boheemi


Mun ruokakuvat epäonnistui kun ehdin hotkia ennen kameraa. Vaan olipa todella maukas kolmen ruokalajin illallinen, Vahva suositus! Tässä jälkkäri, kookos panna cotta.


Tässä näkyy suurinpiirtein missä asuttiin (Rataskaevu) ja toi ravintolan sijainti -varmaan kaikille Tallinnan kävijöille tuttu juttu.


Sunnuntai olisi alkanut harmaana Tallinnassakin (lauantaina oli hellettä) mutta ihanat naiset piristivät heti herättyä. Pikkuhiljaa erosimme, osan kanssa vasta Helsingissä, ja mulla on tissit ihan kipeenä kaikesta halailusta ja rutistelusta!
Moimoi Tallinna, kunnes tapaamme jälleen!
Loppukevennys1:


Kuvatodiste: osaan olla myös epähehkeä
Loppukevennys 2:

Osallistuin joutessani maratoniin....



Loppukommenttina, jos joku kys. naisista lukee tätä: KIIITOS ja PUSSS! Sain 19 uutta ystävää, snif :')
-Susu