torstai 30. maaliskuuta 2017

Naarattaa

Kyrsän työpäivän päätteeksi otin sen asenteen että nyt ei mökötetä.

Ostin Piuhalle kaulapannan:


Yksi pändeistäni tai siis sen levystä sai kehuvan arvion, tässä uusin biisimme:



Toisen yhtyeeni tulevalle keikalle tein julisteen: 


Hengailin Timo-Kissan kanssa:


Sekä häröilin sosiaalisessa mediassa ja sain kommentiksi puujalkahuumoria:


Suosittelen kaikille että ette ota v*tutusta niin vakavasti että se pilaisi koko loppupäivän :)

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Keskiviikon läskitys

Tänään olisi luvassa kuntavaali-olohuone-tentti ystäväni kotona, mutta mulla särkee lonkkaa ja laiskottaa kävellä kaupungin toiselle puolelle, joten taidan uhrata illan vaatehuollolle. Jos sitä ennen kävisi äänestämässä. Tein jokin aika sitten Ylen vaalikoneella valintani, vaikkakin ehdokas oli jo mielessä kun olen häntä aina aikaisemminkin äänestänyt. Vasemmalle nyrjähtäneitä ovat kaikki minulle sopivimmat ehdokkaat, oman ääneni saa kuudenneksi listauksessa tullut vasemmistoliiton ihkuli Anni Järvinen.


Kuvassa tyyppi jota en äänestä, eikä se johdu edes vaalikoneessa viimeiseksi sijoittumisesta.
En toki tunne koko tyyppiä, hän on varmasti ihan kiva kaveri, mutta Facebookin mukaan jos jonkinlaista aivoripulia pääsee hänen näppäimistöltään.

Tänään heräsin seiskalta puhelimen iloiseen lallatukseen, muiskeat 9 tunnin yöunet takana.
Pääsin heti lämmittämään uunia, sisällä oli 15 astetta poislukien sängyn vieressä, missä öljypatteri rutsputti kaikin voimin. Aamupalaksi keitetty muna ja kananpoikaa, eh edelleen irvokas yhdistelmä.
Olen siis munadieetillä. Kyllä, naurakaa vaan hihii! En periaatteessa yritä laihduttaa vaikka syytä olisi, en usko laihdutukseen vaan elämäntapamuutokseen. Mulle tällä dieetillä tärkeintä saada ruokarytmi kuntoon ja lopettaa himomässäily millä oon tähän kuntoon päässyt. Eli kahden viikon päästä olo on toivottavasti kevyempi ja siitä on hyvä jatkaa järkevää syömistä.

Sittenpä kävi töitten lomassa niin että ummistin yhden silmän ja toinen mokoma seurasi perässä -heräsin naama kuolassa messenger-ääneen ja muistin että ystäväni ovat tulossa käymään just heti kohta.
He ovat valokuvaajia ja toivon että tämän päivän otoksista (minä edestä, sivulta ja takaa, samoin talo, Huttu ja kissat) tuli jotain julkaisukelpoista, ois kiva saada vähän enempi laadukkaita kuvii tännekin.
Vai mitä mieltä ootte näistä mestariotoksista:
Kisulit aamutorkuilla
Mietin joskus tekeväni rintarosseja OMASTA PÄRSTÄSTÄNI mutta onneksi se suunnitelma jäi aivopierun asteelle. Nämä bongasin keittiön seinältä. Onko teillä muilla näin itseriittoista? :D
Mentiin pihalle kuvailemaan ja Huttunen unohtui sisälle. Forever Alone -ilme on melkoinen
Huttu on hyvä poseeraaja
Jani kuvaa ja Huttis nauttii huomiosta
Meidän ulkorappuset, mun kengät ja Kerttuli kellii
Zombie-puutarhatonttu on aika kärsinyt.
Mikä on tää ilme? Mikä? Äh miksen osaa enää olla kameran edessä D:
Lopuksi viikon vanha kuva Timosta:

On se melekonen velmu!
muiks tän biisin tahtiin:

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Miun koti osa 1 - Keittijö

Kuten jo tuossa ekassa postauksessa mainitsin, asutan suurta puutaloa -joskin tässä on kolme muutakin asuntoa. Mulla on toistaiseksi elintilaa 60neliötä mutta tähän tulee muutos keväämmällä kun naapuri vuokraa yhden huoneeni käyttöönsä. Mulla kun ei ole sille muuta tarvetta kuin varastointi.
Eli voisin sanoa että asuntoni on abauttii reilu 45 neliötä jossa on kylmä pikkueteinen, suurempi ja talvella sekin kylmä eteishuone, keittiö/ruokailuhuone, iso olohuone ja oikein mukavan kokoinen alkovi.

Tämä vaatii tietynlaista sisua ja mielenalaa asua tällaisessa asunnossa -kuinka talven pakkasöinä kaipasinkaan leppoisaa kerrostaloasumista ja lämpöä sekä lumitöistä luistamista. Täällä kun ei esimerkiksi kiinteitä lämpöpattereita ole lainkaan. Lämpöä saa kun heittää ahkerasti koivuklapia palamaan olohuoneen pönttikseen, ja on mulla kylmimpinä päivinä kaksi pientä öljypatteria päällä.
Maaleistaan rapistunut lattia narisee mukavasti tassujen alla ja yksi olohuoneen ulompi ikkunaruutu on rikki, kiitos kulmakunnan teinipoikien. Muutenkin kaikenlaisia teippivirityksiä löytyy jokaisesta akkunasta kun ovat aikojen saatossa lohkeilleet. Vessassa on monen mielestä henkenvaarallinen sähköviritelmä, laitan kuvan kunhan teen mielenkiitoistakin mielenkiintoisemman Vessaesittelyn :D
Ja kävipä kerran kuin elokuvissa, varastohuoneeni katosta valui vettä niin että sanko piti laittaa alle.
Ei täällä silti sisäilmaongelmia ole lainkaan, nekin ystäväni ketkä ovat homeelle altistuneet, eivät oirehdi kodissani.

Mulle tärkeintä asunnossani on tällä hetkellä muiskeat naapurityypit, ja hyvä mieli mikä täällä vallitsee. Asuntoni yleisilme ja sisustus tuskin on monenkaan skandinaavista tyylikkyyttä tai maalaisromattisuutta vaalivan normaalin ihmisen mieleen, mutta onneksi en pakota ketään asumaan täällä. Oli mulla tammikuussa yksi koditon punkkari tuolla varastohuoneessa asustamassa, ja sekös oli hauskaa -kämppis. En kuitenkaan halua tällä hetkellä muita tähän olemaan, eikä tänne tulekaan. Mieheni asustaa kivenheiton päässä omassa talossaan ja siellä on mukava käydä suihkussa ja pestä pyykkiä. Mulla kun ei pesukonetta tänne minnekään saa. Suihku sijaitsee ällöittävän kellariportaikon päässä, ja siellä asuu nääääiiiin suuri hämäkäkki joka kiukkuisesti murisee joten käytän sitä ruiskua vain hätätilassa.

Höpötinkö jo liikaa, haluatte varmaan nähdä kuvia? 

Tässäpäpä mun köökki:

 (kuvat ei missään loogisessa järjestyksessä)
Sokerikuppina arabian kippo, Tigeristä ostettua pannualusta en raaski käyttää tarkoituksensa mukaisesti
Näkymä eteisestä päin. Tuolit on kaikki eriparia, kerääntyneet aikojen saatossa mikä mistäkin. Pöytä on isovanhempieni perintöä, tuon ääressä tuli jo penskana syötyä, koko suku söi. Puusohvan sain armaaltani tuparilahjaksi.
Uusin kirppislöytöni FisherPricen puhelin. Oli vaan PAKKO saada. Lamppu on äitini tuunaama, ja penkki löytyi täältä asunnosta kun muutin. Taustalla vilaus lempirepustani, sen on mieheni mulle joululahjaksi tehnyt.
Tapetinpala peittää aikojen saatossa kellertynyttä seinää, sekin saatu mieheltä. Tapetti siis, ei seinä.
Seinähylly oli asunnossa valmiina, nysse toimii teepakettien alttarina.
Mielenkiintoisesti asemoitu ikkunalauta jossa löytöjä sieltä täältä ja bonzai (still alive!) ikean kasvihuoneessa koska kissat raatelisivat sen muuten kitusiinsa. Verhot vaihdoin eilen, ne on liian lyhyet niin piti noita pehmoleluja laittaa näköesteeksi.
Sorsat mammaltani, käsinmaalattu pikkukannu kirpparilta ja heiluritytteli pihamyyjäisistä.
Järkyttävän kellastunut ja vanhempi kuin elämä. Tuo jääkaappi. Varmaan aikamoinen energiasyöppökin. Haaveilen dc-fix -päällysteestä..nyt se on tuunattu muistoilla ja edellisen asunnon jämätapetilla.
Mv-kuvissa edesmennyt isoenoni ja kummisetäni. Lääkekaappi odottaa sisältöä vielä.
Roikkuvat asiat ja pinotut asiat on kivoja.
En kokkaa pahemmin niin maustearsenaali on aika aneeminen. Kaverin kissan nimi on Peijjooni (kuvassa) Ylempi tarjotin on dyykattu aikoinaan, alempi lahja äidiltäni, samoin kuin maustehylly.
Kello ex-mieheltä, betonihärpäke unohtui joulusta tuohon.
Ruman aasin ostin kymmenellä sentillä kierrätyskeskuksesta. Se näyttää ihan kakkivalta.
Ostettuja, dyykattuja, saatuja purnukoita
Koska olen aikuinen oli pakko ruveta keräämään jotain astiasarjaa. Päädyin tuohon Iittalaan.
Omput ja mehulinko pölyttyy alkuhuuman jälkeen alahyllyllä.
Leipäjuttu on isävainaani peruja, Taikapurkki veljeni perheeltä ja keltainen ompeluloota äiskältä.
Partiotyttöjen joulukalenteri unohtui tuohon oveen, mut mitäs, kohta on taas joulukuu!!
...
Lamppu on hieman kärsinyt ja menettänyt sitä kautta arvonsa, mutta tunnearvo on suuri, sekin on isäni vanhemmilta R.I.P.
Sisällä 16c, tarkennoo hyvin!
Kotilieden päällä kissojen valtakunta, muuten koiran lutjake vetää kitusiinsa niiden ruoat. Oikealla oleva penkki pöllitty autiotalosta möh.
Vähän tärähti äh.
Pihalla näkyy meidän uima-allas!!
Meikäläinen ja Huttunen ja kummityttö koristaa jääkaapinovea

Lopuksi ystäväni tekemä magneettikuva, äitini pelikortista väsäämä magneetti ja ensimmäinen ja viimeinen kuva miehestäni tässä blogissa :D
Nyt painan pikaseen jotta julkase, tuli hoppu treeneihin.
Pusssssss!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Aamumöllimisestä ahkeraan superihmisyyteen!

Mulla on älyluurissa sellainen kätevääkin kätevämpi Unikello-sovellus, jota jos noudattaa prikulleen saa oikein mukavat kahdeksan tunnin yöunet. Muttapa mutta, jos herään kellon semi-ärsyttävään lillutukseen tasan seiskalta ja vastassa on alla olevien kuvien mukainen lössi erikokoisia kavereita, ajoissa nouseminen on jotain mahdotonta.



 Jooooten hohhoijjaa nousin sängystä vasta kasin jälkeen, kiitti vaan elikot ja teidän ällöittävä ihanuutenne.

Tästä seurasikin aamutoimet. Hampaat surrur puhtaaksi, hieman hammaslankaa, aamulääkkeet nuppiin ja pissiliru sekä aamupiereskely pöntöllä. Kaikki tämä yhtä aikaa, olenhan tehokas uranainen hah!

Maitokahvia kitusiin, aamupalaksi suklaakeksi joka oli niin kova etten kyennyt kuin imeskelemään sitä. Imeytyyköhän keksin pahat sokeriainekset vielä paremmin kehoon lutkuttaessa, mietin siinä kun asetuin lukemaan päivän uutiset -eli SOMEssa jaetut höpölinkit ja iltalehden luetuimmat listan.

Niinhän siinä vielä kävi että vanha paheeni Vauva.fi:n Aihe Vapaa -palsta söi minut syövereihinsä, ja ainut keskustelu mihin pystyin samaistumaan oli tämä.
Muuten yleensä selailen pahamaineista aaveeta tarkkailijan roolissa iltapuhteeksi, tykkään provosoitua ja nauraa näille ihmisille. Näille ihmisille jotka voivat olla sun vaimo, tyttöystis, mies, äiti, mummo, anoppi, naapuri, ystävä...ja se juuri tekee av-palstasta mielenkiintoisen; siellä on edustettuna ihan kaikki ihmiset, ei vain MAMMAT. Kiitos Sanoma Oy, kiitos.

Sitten oli aika lähteä töihin.
Olen virallisesti yrittäjä vielä tämän kuun loppuun eli yy kaa koo öh viikon loppuun asti iik!
Sitten siirryn tekemään samaa hommaa laskutusfirman kautta. Se tuo lisää vapautta tähän hommaan, -ihan kuin ei yrittäjänä vapautta olisi muutenkin, mut eipähän itte tarvii säätää verojen ja tilitoimiston ja muun tylsän kanssa.

Kun oli aika lähteä, ihan konkreettisesti lähteä taapertamaan kaupungin toiselle puolelle töihin,
avasin vielä läppärin ja tottatahan toki jäin möllöttämään leffaa. Jos ihan hetken vain.
Hetki venyi ja katsoin välillä kelloa, viisarit osoittivat puoli 11 ja ah ihanaa, ehdin töllötellä semijännän trillerini loppuun..mutta enpäs ollut muistanut säätää mun kitsch-käkikellon viisareita kesäaikaan ja sit tulikin hoppu. Hikinen hoppu.
Meikkipanssari naamaan, eli bb-voide, puuteri, ripsari ja vaaleaa luomiväriä.
Tukkapään riivin sormilla kuosiin kun en löytänyt harjaa.

Just kun olin ovella, vaihtanut verttyneet joogapöksyt liian pieniin farkkuihin ja suihkauttanut hajustetta kaulaan ja pikkareihin, muistin kauhukseni erään pienen koirahauvasen joka oli jo monta tuntia nurissut nurkassa. Eikun elikko fleksinpäähän ja pissikakkalenkille. Huttunen arvasi että mulla on kiire ja nuuhki, pyöri ja haaveili koko sen varttitunnin kun me käppäiltiin. Lopuksi hirvee haiseva körtsi semmoseen paikkaan mistä en saanut sitä korjattua kakkapussiin, anteeksianteeksi!

......

Kelataan tylsä työpäivä ohi, joka ei mennyt ihan niinkuin piti, eikä siitä sen enempää.
Tiedän että teen työkseni juuri sitä mitä rakastan mutta olisipa ihana olla niin rikas että voisi tehdä tätä hommaa pro bono. Ei tarvitsisi ajatella tuloksia ja tuottavuutta.

Nyt oon kotona, kävin kaupasta kananmunia ja kanaa.
 Tuntuu härskiltä syödä niitä samassa mössössä.
Olen ollut ipanasta asti ihan kauhean eläinrakas Kaikkia eläimiä, jopa ötököitä kohtaan, mutta nyt kyynisenä ja mukavuudenhaluisena aikuisena ei jaksa välittää, mä vaan käännän katseeni eläinaktivistien videoista pois, en halua kuulla en nähdä sitä mitä ton minunkin kanasuikaileitten takia on jouduttu kärsimään. Tästäpä teen joku päivä ihan oman postauksensa, tiedän ettei ole nykymaailmassa hyvää syytä olla sekasyöjä mutta voin yrittää tuoda oman kantani esiin jos vain osaan.

Yritän tässä lämmittää mun pönttöuunia, en ossooo. Oisko märkiä puita tai surkea sytyttäjä.
 Kylmyys hiipii nyt taloon kun aurinko on peittynyt lumimyräkän taakse ja hämärä aiheuttaa silmäkulmaan mörköjä. Täällä meidän talossa asuu kuulema kolme kummitusta. Kaksi miestä ja nainen. Enemmän ne häärii ullakolla ja yläkerrassa. Ovat ilmeisesti ihan rauhallisia.
ps. Olen agnostikko ainakin enimmäkseen.

Kello on 17..18.30 ja mun on aika alkaa siivoilemaan kämppääni Sillä!
Huomenna töiden jälkeen voisin kuvailla vähän tätä huvikumpua ja kertoa parista kivasta jutusta.
Mut en lupaa mitään vielä , mulle on tärkeää että tästä blogista ei tule pakkopullaa.

Kuvassa minun Ikea-Bonsaipuu. Sain sen pikkuhiljaa eloon, ostettaessa siinä oli kolme lehteä.
MINÄ joka tapan kaiken vihreän ympäriltä! Tiedänpähän minkä puolueen riveihin en lähde koskaan eh.

MUIKKA <3

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Alussa oli sohva, tietokone ja susu

Harjaan viikset, kulmat, karvat
Nypin mustan valkopään
ja ihomato käteen jää
sen lemmikiksi lavuaarin kulmaan pyyhkäisen
Hiukset pesen fairilla
Ei kainaloita ajella
Saan kelvata ihan tällaisena
Kauniina, Rumana, Rakastettavana!

Lumi suli pulipuli, lumen alta ei esiin tullutkaan bätmän vaan minä ja minun uusi blogini!
Jos olet siinä, ensimmäistä kertaa lukemassa ajatuksiani, kerronpa sinulle hieman itsestäni.
(mikäs sen mukavampaa kuin kirjoittaa itsestään itsekkäästi)

1. Olen nainen.
En enää tyttö. Joskin tituleeraan itseäni välillä Vanhaksi Tytöksi, tai Nuoreksi Naiseksi.
Täytin kuluvan kuun alussa taas yhden pitkä vuoden lisää. En tiedä kannattaako ikääni vatvoa sen enempää koska en todellakaan käyttäydy ikäni mukaisesti ja on mukava säilyttää illuusio tyttömäisyydestä.

Tässä kuvassa olen ihan oikeasti nuori, tämä on otettu ryytimaallani Turussa jumalanvuonna 2011.
  Nykyään olen hieman turpeampi, vähemmän kirkassilmäinen, mutta edelleen hymyilevä.
Hymy on aina ollut paras piirteeni. Olen hymyillyt viime aikoina vaihtelevasti, kuitenkin hieman enemmän kuin pari vuotta sitten. Mutta siitä lisää myöhemmin ja nyt loikkis kohtaan 2.

2. Mulla on karvakavereita.
Olen yhden koiran ja kahden ja puolen kissan huoltaja.
Koira Huttunen on 8,5-vuotias collien ja pystykorvan Rääkkyläläinen haukkurakkauslapsi.
Hän tykkää pussailla, nuolla tuheroaan ja HAUKKUA.
Kissatyttäret Kerttu (vanhempi löytökissa) ja Piuha (noin 4 vuotta) asuvat täällä mun tykönä.
Timo Tuomaanpoika eli kaksivuotias russianblue -merkkinen sekopäätyyppi asuu mieheni luona. Siitäpä aasinsillalla kohtaan kolome...




3. Ihmissuhteita:
Seukkailen toista vuotta erään muiskean tyypin kanssa. (muiskea on mun itsekeksimä, lanseeraama ja kovasti viljelemä sana)
Hänellä on kaksi huippista kouluikäistä poikaa kotonaan joka toinen viikko.
Äitini asuu 70 kilometrin päässä ja hän sekä 85-vuotias mummoni ovat mun parhaita kavereita.
On minulla toki omankin ikäistä seuraa heh.

4. Kotini on linnani
 Asun karvakavereitteni kanssa vanhassa puutaloasunnossa, suuressa talossa jossa on neljä kämppää ja yhtä monta kivaa asukkia. Tää on vähän rempallaan mutta rytöisyydestä (jonkun mielestä purkukuntoisuudesta) huolimatta tämä asunto on ihana ja mun Koti isolla koolla.

5. Mitäpä duunaan?
Työkseni teen pääasiassa kuvituksia, graafista suunnittelua ja kaikkea siltä väliltä. Työpaikkani sijaitsee luovien alojen yhteisössä nimeltä Woutila. Tällä hetkellä olen laittamassa virallista toiminimeäni jäähylle jotta voin keskittyä oman kirjan tekemiseen sekä taiteellisiin pyrkimyksiini.
Haluaisin kovasti olla ihan oikea taiteilija. Ehkä sit kun oon iso..

6. Harrasteet.
Laulan kahdessa eikun kolmessa(!) bändissä. Punkkia, NewWavea ja jotain siltä väliltä.
Runoilen, muotoilen savesta puutarhatonttuja, askartelen kaikkea hassua ja yritän keventyä.
Tykkään käydä avannossa lillumassa pari kolme kertaa viikossa.
 Joogaa kokeilin jonkin aikaa mutta en vaan taivu.

Tässä blogissa näette mm. mun pyrkimyksiä terveellisempään elämään ja pienempään pyllynkokoon.

7.
En lupaa kirjoittaa tätä blogia joka päivä, tai edes joka viikko. Mutta lupaan olla rehellinen, karvoineni ja kurveineni kaikkineni.

HYPPÄÄ KYYTIIN!

Loppukevennys:
 Kauniita fitnes- nasu- tai ruokakuvia jos etsit niin skippaa tämä blogi <3