Tissit

'Tytöllähän kasvaa tissi!'

Olin verraten nuori lapsonen vielä, kun oikean nännini alle kasvoi todella kipeä möykky. Äiti vei lääkäriin, jossa lekuri raikautti kovaan ääneen diagnoosin; tissihän se siellä kasvaa. En oikein muista mitä mylläsi mielessäni tuolloin, oliko kamalampaa maanrakoon vetävä nolostuminen, vai se että tajusin kasvavani 'isoksi'. Kasvukivut olivat karmivat. Kun mummolan pihalla jokusen vuoden nuorempi serkkupoika tarrasi pikkuisiin rintoihini kiinni ja räkätti päälle, en osannut reagoida mitenkään silmissä sumenevan kivun voimasta (eka #metoo -kokemukseni hah).

Huolimatta siitä että rintani kasvoivat silmissä, sain ensimmäiset oikeat rintaliivit muistaakseni vasta yläasteella. 8-luokalla puhkesin kukkaan, kun tajusin että tissiliivit on jees ja pojat tykkää kun on tissit. Niistä muodostui minun paras ulkoinen ominaisuuteni. Ryhtikin parani kummasti kun piti vetää vatsaa sisään ja rinnat tanaan jotta kaikki varmasti näkivät mun tiukkaan ribbineulospaitaan verhotut upeudet. Ja ne jatkoivat kasvuaan, B-kupista aina tuonne nykyiseen C-D -kokoon. Mielestäni ei liian pienet, muttei suuretkaan. Sanoisinko että minun kroppaani juuri passelit. Rakastan niitä!

'Normaalin tuntuiset, ei epäilyttäviä kyhmyjä.'

Perjantaiaamuna, kello 8:40, istuin terveysaseman käytävällä. Radiossa rallatettiin älä tuu droppaa mun tunnelmaa ja minua mietitytti, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Venäläinen lääkärineito veti hanskat käsiinsä ja taputteli kaulaa, kainaloita, rintoja. Kolme minuuttia meni ja lähdin kotiin. Tässäkö se nyt oli?

Syksyllä minulla oli aina välillä kipua, sellaista jomottavaa, kihelmöivää paineentuntua tietyssä kohtaa oikeaa rintaani. En kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, onhan sitä ihmisellä jos kellä erilaisia kiputuntemuksia päivittäin. Vuodenvaihteen jälkeen kipu eskaloitui niin että itketti, nänniä alkoi kutittaa ärsyttävästi ja muutenkin tuli kipeä olo. Google tottakai on ystävä ja vihamies, kertoi mulla että joo syöpähän se Tietysti on. Kahden viikon sisään menen lääkärin lähetteellä mammografiaan ja ultraääneen, tuomiopäivä ei vielä tiedossa.

Ei minua pelota. Pikemminkin olo on seesteinen, ja oli rinnassani mikä vaan (esim. kysta tai tulehdus) koen että näinhän tämän pitikin mennä. Saan vähän uutta näkökulmaa elämään ja olemiseen, pienten ärsytysten ja murheiden muuttuessa äärettömän mitättömiksi kikkareiksi joihin ei kannata uhrata kallista elinaikaa. Ainut mikä kismittää ja pistää minut kaatamaan ajatuksissani maitoa vitamiinijuoman sekaan, on tämä jatkuva jomotus ja kutina. Tekisi välillä mieli ottaa puukko ja kaivaa rinta irti kehosta, se ei tunnu enää hyvältä. Se ei tunnu omalta rakkaalta tissiltäni.

Tunne tissisi!

Mielestäni, ottaen huomioon rintasyövän laajan esiintymisen naisilla (ja toki miehilläkin!!!), rintojen omatoimisesta tarkkailusta ei ole pidetty liikaa älämölöä. Se on kuitenkin hyvin pieni ja lyhyt vaiva joka voi parhaimmillaan pelastaa henkesi. Säännöllisellä tarkkailulla tiedät omien rintojesi normaalitilan ja huomaat niissä tapahtuvat muutokset ennen kuin on myöhäistä.

Katselu

Katso rintoja peilin edessä, nosta kädet ylös pään taakse ja alas sivuille, tarkkaile rintoja edestä ja sivuprofiilissa. Vilkaise myös rinnan alle. Tarkkaile ihomuutoksia, rinnan muotoa ja kokoa. Purista nänniä (hellästi), että tuleeko vuotoa.

Tunnustelu

Makaa selälläsi sängyssä. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi voit tunnustella rintoja suihkuissa, jolloin liukas iho edesauttaa käden liikkeitä. Tutki rinta kolme kertaa samanpuolen käden ollessa vartalonmyötäisesti, ojennettuna suorana sivulle sekä pään yläpuolelle. Kierrä koko rinta hellin ottein kehämäisesti, sormet yhteen liitettyinä. Jätä kainaloiden ja solisluiden tutkinta lääkärille.

Vinkki!

Jos et ole varma milloin on hyvä aika tunnustella, kun esimerkiksi kuukautisten aikaan rinnoissa tapahtuu vaikka mitä kummallista, voi älykännykkään ladata ilmaisen ohjelman nimeltä Omakuu. Se kertoo ja muistuttaa mihin aikaan kuusta on hyvä aika suorittaa tissitutkimus. Huippua ja kätevää!

Loppukevennys, koska kuinkas muuten?

Tisulit toimii myös typografiassa! Super-elimet!

-S

ps. Toinen loppukevennys, wanha palindromi: TISSIT, TOSI ISOT TISSIT.

Täällä taas!

<selitys_alkaa> Koin joulukuun ajan erittäin raskaaksi ja hankalaksi. Muutto uuteen kotiin, työkuviot, jouluhärdelli...lopulta istuin vain sängyllä enkä kyennyt oikein mihinkään, en käynyt missään, en nähnyt ketään. Joten blogiakaan en pystynyt päivittämään. <selitys_päättyy>

Joulu meni ihan ok-kivasti kaikesta huolimatta. Raahauduin aatonaattona vanhempieni luo. Illalla mulla alkoi tavattoman paha nuhayskä josta kärsinkin sitten loppuvuoden ajan. Äiti oli hankkinut tavattoman pienen, joskin ihan nätin kuusen. Siihen ei ollut kunnon koristeita (niitä lapsuuden aikaisia joita joka joulu etsitään varaston uumenista), mikä pisti jokavuotisen joulukuusivastaavan, pikku-Suvi 33veen mielen matalaksi ja suun mutruun. Taannun aina äidin luona ihan pikkulapseksi, varsinkin jouluisin.

Aattoaamu alkoi perinteisesti hihittelemällä hassuille lapsille Joulupukin kuumalinja -ohjelmassa. Mielestäni ainoa oikea pukki on Kosti Kotiranta (R.I.P.), mutta kyllä toi uusi jäbäkin on ihan pitkin hampain kelpuutettava. Lumiukkoakin katsottiin, vaikka koen sen näin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella jokseenkin tylsäksi ja surulliseksi. Joulurauhanjulistusta vilkaistiin kahvikupposten kanssa koska glögiä ei ollut, toinen syy vääntää naama nutturalle. Minulle kun joulussa on tärkeää perinteet, vaikka ne olisivat miten tylsiä ja turhia. Sitten tapettiin aikaa, (saunassa käytiin jo aatonaattona) syötiin yllättävän kohtuullisesti ne perinteiset kinkut, kalat, salaatit ja yhtä sorttia laatikkoa, sekä annoin vanhemmille lahjan -kahden hengen riippumaton kesää silmällä pitäen (ja sitä, että kun ne riitelee niin toinen voi nukkua yönsä pihalla eh). Äidiltä saamani paketit otin mukaan, kun ajoimme Joensuuhun aattoiltana. Äippä ja iippä menivät veljen perheen luo luomaan uusia perinteitä kummitytyn jouluun, minä tulin kotiin.

Kotona sain olla hetken ihan yksinäni, kun M ja lapset viettivät perhejuhlaa lasten mummon luona. Se oli ehkä parasta viime joulussa, kun hörpin yksin sängyssä lasin viiniä ja selasin Vauva.fi:stä keskustelua missä ihmiset valittivat joulumurheitaan. Illemmalla avattiin lahjoja, minä sain meikkejä ja kosmetiikkaa enimmäkseen, tuli tosi tarpeeseen esim. ripsari ja meikkivoide, jotka olisi muuten pitänyt ostaa heti joulun jälkeen. Lisäksi mm. meikkipeili, rahaa, elokuvalippuja, torkkupeitto, viiniä ja viinilaseja, lempparikonvehteja, keittiötarvikkeita ja mieheltä tulossa vielä itsenikkaroitu hyllykkö pikkutavaroilleni. Eli oon ollut aika kiltti.

Joulupäivästä tapaniin sairastin sängyn perukoilla mutta sainpahan levättyä. Sitten pakattiin kimpsut ja matkattiin kuudeksi päiväksi Berliiniin -josta kerron seuraavassa postauksessa.

Lopuksi vielä pari uutta itseriittoista kuvatusta minun oranssista tukkapäästä, taas kerran ystäväiseni Janin ottamina:

Loppukevennys:

Muh

<3 -S