Lukutoukan Tunnustukset

 Facebookissa kiertää aina välillä kaikenlaisia haasteita. Olen huomannut että moni fb-tutuistani jakaa nyt kuvia lempikirjoistaan -ja siitä se ajatus tähän postaukseen lähti.

Eka tunnustus: Luen nykyään ihan äärettömän vähän. Koska aivotoimintani ei anna minun keskittyä tarpeeksi, on lukujonossa miljoonatuhatta opusta kun minä olen keskittynyt iltaisin selaamaan vain Vauva.fi:tä. Joskus nukahdan kännykkä kädessä! Tutkimuksia siitä miten kännykän käyttö ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa unen laatuun, kannattaisi minunkin uskoa ja parantaa tapani. Kävin kirjahyllyämme läpi ja nappasin sieltä joitain teoksia jotka ovat tehneet jollain tasolla vaikutuksen. Samoin kuin musakki-postauksessa, en mainitse nyt muita kirjoja kuin ne mitä omistan fyysisesti, joten ne kaikkein lemppareimmat kirjaston kirjat saavat loistaa poissaolollaan.

Isabel Allende - Henkien Talo

Kirja jonka pohjalta tehdystä leffasta tykkäsin, eli Henkien Talo. Itse asiassa näin elokuvan ennen kirjan lukua, jo ihan pikkutyttönä kun äiti osti sen vhs:nä meille.

Henkien talo on säihkyvä sukukronikka, täynnä loistoa ja väriä, rakkautta ja dramatiikkaa. Sen keskuksessa on Esteban Trueba, suurtilalliseksi kohoava patriarkka ja äksy senaattori, mutta todellisia päähenkilöitä ovat kolmen sukupolven naiset, Clara, Blanca ja Alba. He hallitsevat sokkeloisen talon sopukoita ja yhdistävät kirjavaa sukua – ihmeparantajia, hampuuseja, maatyöläisiä, kansanvillitsijöitä.

Daniil Harmsin teos ja kissa-Piuha likaisen ikkunan takana

Älyvapainta mutta nerokkainta tekstiä sisältävä teos, eli Daniil Harms - Ensiksikin ja toiseksi

Harmsin kulttiteos Sattumia ei nyt sattunut olemaan mulla kirjahyllyssä, joten mennään tällä. Kirja on valikoima venäläisen avantgardistin Daniil Harmsin (1905–1942) lyhyitä kertomuksia, joissa farssimaisen pinnan alla piilee poikkeuksellisen terävä yhteiskunnan ja ihmisluonteen analyysi.

Lastenkirjojen aatelia - Fedja-Setä (kaikki tarinat) by the late great Eduard Uspenski

Kopkop! Kuka siellä? Minä täällä, posteljooni Petskin. Toin teille pörriäisen!

FEDJA-SETÄ ja NALLU

Hyvän mielen kirja: John Steinbeck -Ystävyyden talo

Tässä veijariromaanissa juopotellaan ja ollaan kavereita. Steinbeckin Helmi on muuten myös suosikkini, vaan ei todellakaan samasta syystä -masentavampaa ja surullisempaa tarinaa saa hakea.

Ystävyyden talo

Pitkäkyntinen Teemu Hirvilammin teoksen äärellä

Lempirunoteos: Teemu Hirvilammi - Viides vuodenaika

Luin teoksen läpikotaisin jo teini-iässä, ja vaikken silloin ymmärtänyt kaikkea, ymmärsin että tämä on nerokasta runoutta.

'Harmaa päivä, väreistä sekoitettu. Kellun tyhjän päällä. Tulevaisuudesta en tiedä, Menneisyyteen en pääse takaisin. Lapsuuden valovuodet suhahtavat kolmipyörällä ohi vanhan pihlajan alta'

 Voihan nolous, mikä Chicklit-lemppari: Sophie Kinsella - Himoshoppaaja-sarja

No. Onhan tää nyt ihana. Rakkautta ja romantiikkaa, huumoria ja naisnäkökulmaa hönttäasioihin. Sydän!

Sophie Kinsellla - Himoshoppaajan salaiset unelmat

Lempparisarjis tai yksi niistä: Frank Miller - Sin City -sarja

Sin City!

Miehen yöpöydän kirjat, keskimmäinen on sen oman lempparikirjailijan eli Risto Isomäen teos.

Lempikirjailijani: Roald Dahl

Sopii lapsille ja aikuisille! Suosikkejani on tuo kuvassa näkyvä Rakkaani, kyyhkyläiseni, ja tietysti Iso Kiltti Jätti, Matilda ja Noidat. 

Kirja joka pitäisi lukea seuraavaksi: Kalervo Palsan Päiväkirjat.

Kalervo Palsan Päiväkirjat

Kyllä jos koko Kittilän kunta häpeää tätä taiteilijaa, niin kiinnostus herää heti. Palsa oli kaikessa hulluudessaan nero ja patti.

LOPPUKEVENNYS tai -HUIPENNUS:

Taka- ja etukansi

Minun eka ihan oma kirjanen Kotimörkö lähtee painoon heti kun posti tuo koevedoksen ja teen sille mahdolliset loppusäädöt.

Kirjaa saa minulta (suvitus@gmail.com) hintaan 20e+mahd.pk. ja kaikki tuotot ohjataan taiteilijan hyväksi :--D

-Susu

Syksyiset Askartelut Taikataikinasta

Olen äitini luona viettämässä pitkästä aikaa laatumeininkiä. Mihin kuuluu syöminen, nukkuminen ja töllön töllötys. Keksittiin sitten Strömsö-ohjelmasta inspiroituneena pyöräyttää taikataikinaa eli kotoa helposti löytyvistä matskuista tehtyä muovailumassaa. 

• Taikataikina:
• 4 desiä vehnäjauhoja
• 2 desiä suolaa 
• 2 desiä vettä 
• Pari ruokalusikallista ruokaöljyä

Vaivaa taikina mukavaksi. Lisäksi taikinaan voipi lisätä vaikka kardemummaa, kanelia tai vaniljaa, niin tuoksuu hyvälle. Vain taivas on rajana teoksien suhteen, ja ideoita löytyy esimerkiksi Pinterestista hakusanalla salt dough. Mikäli taikina tuntuu liian löysältä, käytä hitunen lisää jauhoja.

Lämmitä uuni 100 asteeseen ja paista tekeleitä parisen tuntia teoksien koosta eli paksuudesta riippuen.

Äiti teki taikinan, minä dokumentoin tilanteen.

Syksyiset vaahteranlehtijutut syntyvät helposti. 

Kipaise pihalta lehtiä ja puistele pahimmat vesipisarat ja hämyhäkit veks.

Jaa taikinaklöntti osiin ja taputtele sormilla (tai kaulimella) litteä lätty.

Painele lehti tarkasti kiinni taikinaan, ja leikkaa veitsellä lehden muotoon.

Irrota vaahteranlehti varovasti taikinasta ja tadaa. Röpelöisiä reunoja ei tarvitse välttämättä siistiä, jos kaipaat luonnollista rouheaa ulkomuotoa.

Jämätaikinasta muodostui tonttuja, keiju ja tatteja

Sittenpä olikin aika ottaa kypsät tuotokset uunista ja pensseli käteen! (Toim.Huom. Parisen tuntia my ass, nyt ne oli uunissa 4 tuntia ja vielä ovat osittain pehmeitä). Maalasin lehdykät ronskein vedoin akryylimaalilla, punaisella ja keltaisella.

Nämä on hurjan monikäyttöisiä.

Voi käyttää vaikka syksyisten ruokien alustana

Kynttilän alla. En sitten tiedä miten paloturvallinen tuo on...

Kukkalautasena

Tai sitten vaikka loppukevennyksenä:

...

Pus,

Sus

Kaksisuuntaista Menoa

Vuosi sitten tilitin terapeutille että voi kun saisin arjen luistamaan tasaisesti, elämänhallinnan kuntoon ja elämäni ylipäätään kasaan siten että voisin kuvailla itseäni Aikuiseksi. Nyt olen sen saavuttanut. Olen asunut tässä miehen kanssa nyt vuoden rauhallisessa parisuhteessa, osaan hoitaa asiani ja olla perusaikuinen miehen pojille ja suoraan sanottuna tasapäinen pötkylä kaiken aikaa. Miksi, miksi ihmeessä olen alkanut kaivata elämään jännitystä ja haaveilla pois muutosta? Miksei voisi vain olla, tässä ja nyt. 

Näen siitä unia. Asun jossain kaukana poissa, elämäni on vilkasta ja jatkuvasi muuttuvaa kuin vuodenajat. Vatsanpohjassa möyrii kuin vuoristoradassa ja elän viimeistä päivää. Terapeutti muistuttikin sitten että tää on niin tätä. Teen tätä aina ja koko ajan ja tulen tekemään myös tulevaisuudessa; en ole tai tule olemaan tyytyväinen elämääni koskaan, niin kauan kuin sairastan.

Uusimmat diagnoosini ovat 'Muu kaksisuuntainen mielialahäiriö', 'rajatilapersoona-tyyppi' ja 'pitkittynyt masennus'. Ensimmäinen saa minun mielialani vaihtelemaan hillittömästä elämänhimosta kaiken tappavaan tylsyyteen. Kiihdyn nollasta tuhanteen ja tipun kyydistä teloen itseni aina ja uudestaan. Päätä seinään vaan.

Toinen häiriö tekee taapertamisestani hassua siinä mielessä että saan uskomattomia ideoita jotka seuraavalla sekunnilla tuntuvat todella typeriltä -itsetuntoni on pohjamudissa. Impulsiivisuuteni ansiosta en voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Kolmas mörkö, masennus ei ole ollut kuvioissa kohta vuoteen, mutta siellä se odottaa sopivaa hetkeä iskeä.

Nämä kolme tekevät minusta kunnon sekasotkun, vaikka päällepäin ja ensi tapaamisella näytänkin ihan normaalilta.

Sovittiin terapeutin kanssa että jatkan suosiolla vielä kolmannen vuoden taivalta hänen kanssaan. Toivon terapialta apua oman itseni hahmottamiseen, paikalla pysymisen ja keskittymisen hallintaa, itsetunnon kohotusta, kykyä vain olla tässä hetkessä eikä haaveilla ja unelmoida jostain muusta koko ajan. 

Olisin kiinnostunut silmänliiketerapiasta, jota mm. nykyinen terspani tekee. Olen kuullut sen auttavan esimerkiksi traumaattisen taustan omaaville henkilöille, ja mullahan traumoja piisaa. Vaan terapeutti sanoi että ensin keskitytään kognitiiviseen puoleen, sitten vasta ehkä räpytellään silmiä.

Oli miten oli, ajattelin nyt päivitellä tänne blogiin häpeilemättömästi näitä terapia-tuntojani tulevan vuoden ajan, kun se kuitenkin on yksi iso osa elämääni.

LOPPUKEVENNYS: 

Huttua ei masis paina!

Kuvat otti ihana ystäväni Jani.

Pus,

-Hullususu

Työntäyteinen Syksy

Syksy on mennyt hujahtaen, kohtahan on jo (möh) talvi! Huiskis vaan on kulunut myös pari vuotta siitä kun kirjoitin Kotimörkö-tarinan kännykän muistioon ollessani mummoni luona käymässä. Puolitoista vuotta siitä kun kuvitin ensimmäisen aukeaman kirjaan. Ja kolme viikkoa siitä kun päätin piirtää kaiken alusta hahmoja myöten. 

Mie oon tämmönen. Teen asiat joko hitaasti tai överivauhdilla ja rikkoen kaikkia mahdollisia 'hyvän työskentelyn' sääntöjä lähtien työergonomiasta (piirsin kuvat sohvalla istuen selkä koukussa) ja nopealla tahdilla hääräämisestä (sen enempää analysoimatta omaa kädenjälkeä). Ja nyt en malta lähetellä materiaalia mahdollisille kustantajille, vaan teen joulumarkkinoille 100 kappaleen omakustanteen.

Kirja on kansia vaille valmis, ja olen hankkimassa yhteistyökumppaneita mahdolliseen markkinointiin. Tarina kun kertoo niinkin synkistä aiheista kuin masennus ja läheisen menettämisen käsittely (silleen lapsen mielikuvituksellisesta näkökulmasta), oli selkeää että lähden tunkemaan kirjaa erinäisille mielenterveystoimijoille- ja yhdistyksille.

Välillä tulee heikko hetki ja mietin että tarina ja kuvitushan on ihan p*ska, eikä sitä kukaan halua lukea paitsi äitini joka on tietysti puolueellinen. Välillä taas ajattelen että huh, osasinpas koota sanoiksi ja kuviksi noinkin haastavan aiheen. Tää on tämä mun mielen meno ja meininki tämmöistä, epävakaa tyyppi kun olen.

Mulle on tärkeää hyvä asiakaspalvelu, ja koska en sitä saanut paikalliselta toimijalta, päädyin teettämään painatuksen eräässä kivassa Vaajakoskelaisessa painotalossa nimeltä Kirjaksi.net. Ihanaa kun siellä vastataan puheluihin, ollaan ystävällisiä ja joustavia ja ennen kaikkea se on suht edullinen painofirma. *ei maksettu mainos*

Kirjojen taittoa, logoja, kuvituksia, näköispiirroksia, ja pitäisipä askarrella miltei omakustanteisesti eräs pokaali palkinnoksi erääseen tapahtumaan. Lisäksi kirjoitan runoja ekaan omaan runoteokseeni. Siihen päälle kyselyt että teenkö vielä puutarhatonttuja -vastaus on ei, en tee. Sain tarpeekseni kun eräskin henkilö tilasi suurella vaivalla tekemäni tontun eikä koskaan noutanut saati maksanut sitä. Roskiin lensi viimeinen tonttu.

Jänniä aikoja tämä syksy muutenkin; Joensuun kaupungilta tuli kirje että saattaisin päästä heille töihin puoleksi vuodeksi. Ihan oikeisiin päivätöihin. Ja mikä parasta, työtä olisi juuri sen verran että ehtisin tehdä freelance-juttuja siinä samalla. Näitä graafisen alan töitä mulla on ihan kivasti, mutta pidän itselläni niin alhaista arvoa että teen liian halvalla monille. Tällöinhän teen karhunpalveluksen kaikille kollegoillekin, pah.

Työ tekijäänsä kiittää, musta kylki kummallekin ja niin edelleen.

Nyt jatkan hommia, pitää saada erään Lappeenrantalaisrouvan runo- ja muistelmateos painoon. Tietsikka hurisee kyllä siihen malliin että kohta se pamahtaa lopullisesti. Jostain pitäisi pieraista tonnineljäsataa uuteen koneeseen. Lähtiskö joku sponssaa? Eikö?

PUS, toivoo Susu

ps. Janin ottamissa kuvissa näkyy Tallinnasta vintageliikkeestä ostettu mekkonen. Aika kiva.

Vain Listat Puuttuu (osa 2)

Pitkälle on päästy siitä, kun helmikuussa heräsin päivänokosilta kummaan ääneen. Lorinaan ja lirinään. Nousin sängystä valmiina karjumaan kissalle, että mitä ikinä hän tekikään niin teki varmaan tuhmuuksia äänistä päätellen. En koskaan unohda sitä näkyä; kodinhoitohuoneen katosta satoi vettä monen neliön alueelta, lattia lainehti, ilma oli kostea ja lämmin kuin sademetsässä!

Yläkerrassa oleva vuokra-asunto oli silloin remontin vuoksi tyhjillään, ja siellä oli seinäpatterin johto irronnut epähuomiossa ja vahingon takia juuri kovien pakkasten aikaan -jolloin putket tietysti jäätyivät ja ehtivät valua talon rakenteisiin varmaan vuorokauden ajana. Soitin miehelle, koitin hädissäni etsiä päävesihanaa, mies tuli kotiin, huusi kauhuissaan, minäkin kiljuin. Siitä alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa ja talkootyönä tehty remontti. 

JOKA ON NYT LATTIALISTOJA VAILLE TAPUTELTU!!!

Keittiöstä päin katsottuna (kuva: Jani)

 Tapetti on Ritva Kronlundin suunnittelema Paratiisi, Tapettitalosta. Sillä piti päällystää alunperin ruokailuhuone mutta tämä kaipasi tapettia enemmän. Vasemmalla suihkutila. Vihreäovisessa kaapissa säilyy työkalut ja -vermeet. 

Tonttu on tuossa pelkästään peittämässä miehen työkalupakkia, ostin sen Vatasen Realisoinnin 20%alesta. Hullu vai nerokas ostos? Ehkä kumpaakin. Tontun yllä maksamattomia laskuja. Niitä on paljon. Jaiks.

Isompi heilurinukke on saatu äidiltä joululahjaksi, pienempi on kirppislöytö. Kerafiikan valmistama idunkasvatusruukku on vielä korkkaamatta. (kuva: Jani)

Rakkautta vain. (kuva: Jani)

Kello on Syöpäyhdistyksen kirppikseltä.

Industrial-tyylinen valaisin siirtyi eteisestä tähän.

Vihreä kehikkojuttu on Carlsonilta.

(kuva: Jani)

Keittiökalusteet ovat Ikean kaikkein halvimmat, mutta kahvoilla ja tulevaisuudessa dc-fixillä niistä tulee varmaan oikein muiskeat. Iso ikkuna on kiva, mutta annas olla kun hilppaset suihkuun niin tissit vilahtaa ohikulkeville, joten tohon pitäsi hankkia rullaverho kapan kaveriksi. Verhon vois muuten vaihtaa kivempaan, mietin jotain Finlaysonin kuosia. Meinasin jo ostaa Prismasta Jaffakuosillisen kapan, mutta sitten muistin että olen tämän kuun ostolakossa..

...

Ihana huomata miten mahtavia ihmisiä meillä on elämässämme. Pyyteettömästi olemme saaneet apua tämän katastrofin keskellä, lähtien anopin pyykkäysavusta aina purkuapuun ja jälleenrakentamiseen. Kaikki piti siis repiä auki (viikossa kattopuut olivat jo homehtuneet), ja rakentaa uusiksi; lattia, seinät, katto -puhumattakaan yläkerran asunnosta. Remonttilainaa maksellaan 15 vuotta, joten saapi nyt sitten tyytyväisenä touhuta tässä kodinhoitohuoneessa ainakin sen ajan.

Puoli vuotta sitten koettu kriisin aika (minun sairasteluni ja burn out, miehen epäonni työpaikalla ja tämä vesivahinko) on hitsannut minut, miehekkeen ja tämän talon tiiviimmin yhteen. Aiomme pitää suuret juhlat kaikille auttaneille ja mukana eläneille, sekä minun tuparit tässä varmaan ensi kuussa. Burning down the house sitten varmaan seuraavaksi.

Pus, Susu

Väriä Syksyyn Kontista

Syksyllä vaahterat, koivut ja muut vihreät puut saavat ylleen ihastuttavan kullankukertavan juhla-asun. Lokakuu on kuitenkin nimensä mukaisesti alkanut aika harmaana -vettä tihruttaa napanöyhdän väriseltä taivaalta ja ihmiset möllöttävät mustien sateenvarjojensa alla naamat nutturalla. Itse koen että nyt on saatava jostain väriä elämään, siispä uhmasin kosteita luonnonvoimia ja tallustettiin toverien A&J kanssa Kierrätystavaratalo Konttiin, joka sijaitsee täällä Joensuussa Voimatiellä, siinä Prisman vieressä.

Laiskiaisena ja ajo-oikeudettomana olen käynyt harmillisen harvoin Kontin asiakkaana, vaan nytpä hokasin että eihän sinne ole matka eikä mikään käppäillä keskustasta vaikka hautausmaan poikki, tai teollisuuskadulta käsin jolloin voi tsiigata muitakin kirppareita siinä samalla. Ja bussikin kulkee, voe juku!

Nyt on saatava jostain väriä elämään, siispä uhmasin kosteita luonnonvoimia ja tallustettiin toverien kanssa Kierrätystavaratalo Konttiin

Pidän Kontin toimintaperiaatteesta; tuotto lahjoitetaan Punaisen Ristin kautta hyvään tarkoitukseen. Niinpä sekä ostamalla, että lahjoittamalla (hyväkuntoista, puhdasta tavaraa ja vaatetta) on helppo lyödä kortensa kekoon edes hitusen paremman maailman puolesta.

Vaan hypätäänpä nyt kuvien kautta värikkääseen Kontti-seikkailuun jossa tukkani on huonosti mutta mieli sitäkin muiskeampi!

Kas, selvisimme perille sateen valuessa poskipäiltä. Ja mulla on asiaan kuuluvasti pelkkää kirpparikledjua päällä, lukuunottamatta sateenvarjoa ja sukkiksia. Oikealla näkyykin kätevästi Kontin aukioloajat.

Heti sisään astuessa silmääni lävähti tooosi värikäs vaatejuttu. Oisko liiankin värikäs jopa mulle -jätin rekkiin.

Ihanan siro keinutuoli. Jos meille vaan mahtuisi...

Joensuun Kontti Kierrätystavaratalo on valoisa ja avara, siisti ja kovin hyvävibainen paikka. Sisustustavarat on kätevästi väreittäin aseteltu, jolloin voi suoraan löytää vaikkapa kupin, kipon tai verhot haluamassaan värissä.

Huiskean vihreä pöytäliina, eikä hinnalla pilattu!

Pinkin ja punaisen ystävälle ja käteväkätiselle lankaa

Jotain sinistä...

Englantilaisia juomalaseja, ehtaa retroa

Minun teini-iän väriset verhot

Ei voi olla söpömpää, kisuli ja vauvva!

Maanläheiset värit tekstiileissä on in! Mutta kävisikö tuollainen ryijy minun kotiini? Tiedä häntä.

Keksipä tähän nyt kuvateksti...

Aivan hirrveen kivan värinen lyhtylamppu

Tällä vois naputella vaikka romaanin

O'ou, nyt tein löydön...

Wooot, Lada-merkkinen ompelukone! Taustalla kattava kirjaosasto.

Nilkantappajakenkäset, mutta ah niin ihanan väriset. Mainitsinko muuten että päälläni oleva kolttu on Kontista ostettu? No nyt mainitsen.

Kuin karkkia!

On se niin väärin kun en osaa kävellä korkkareilla, mun nilkat näyttää superkivoilta

Kontista saa kaikkea pientä ja hassua kilotavarana, vaikka askarteluun. Papiljoteista saa väkerrettyä kaulanauhan, uskokaa oon kokeillut.

Kilotavaraosastolta bongattu ysärimallinen hiusjuttu ja matkamuistoukkeli.

Jos oisin ollut autolla ja jos ois ollu enemmän rahhaa ja jos ois tarvetta niin tämä pikku kattila ois minun

Harras hetki kesken seikkailun. Taustalla tauluosasto.

Maria Jotunin romaani, tää on yksi suosikeistani.

Leluosaston lyylit.

Sitten oli aika käydä vaateosaston kimppuun. Löysin heti muiskean retrotakin jossa kylläkin oli liian lyhykäiset hihat.

Keksin koota naistenvaateosastolta itselleni #päivänasun. Ei ollut vaikeaa löytää kivoja kuteita, joskin kivoimmat oli liian pieniä. Syytänkö nyt tästä Kontin lahjoittajien pienuutta vai omaa isouttani, öh. Kokosin asun ja laskin hinnat, sain kokonaisuuden päälleni noin 40 eurolla. Ei paha, ei yhtään.

No vähän on tiukka paita, mut niin kivan värinen. Housutkin mahtui ja taisivat maksaa alle vitosen.

Nuo kengät murhasi minun jalat. Pusero on Marimekkoa, ja aika upea!

Hiiih, aika riisua ja lähteä kotiin. (siis en mie alasti kotiin mennyt, riisuin vain nuo Kontin vaatteet)

...

 Vaan annas olla, ennen kuin ehdin lähteä piti mun lunastaa itselleni tuo keltainen ryijytyyny ja kuvissa näkyvä Marimekon pusero (vaikkei se nyt niin värikäs olekaan niin onhan se aika ihana). Eli löysin kuin löysinkin itselleni väriä tyynyn muodossa, ja sekös pisti suupielet virneeseen. Sadekin loppui kotimatkalla.

ps. Kaikki kuvat otti Jani Penttinen

Loppukevennys