Hurrja tautipesäke tässä tervehdys! Se alkoi maanantaina, kovalla kuumeella jota jatkui aina keskiviikkoon asti. Nyt on lämpö laskenut mutta ihan kaamean kipeä kurkku, jänskättää keikkojen vetäminen tällä kunnolla. Eli mullahan on keikka tänään Woutilan Joen Yössä ja huomenna Joensuun Botanialla Boheemifesteillä. Oon taas kerran huomiohuutanut ja hypettänyt tätä sooloproggista niin paljon että pakko esiintyä vaikka jalat irtois ja kurkusta roiskuisi verta.
Tässä mun Kuume-veke -juoman sisältö, olkaa hyvät:
- 80-asteista vettä
- Inkivääriä raastettuna
- Hunajata
- 1 pussi Finrexiniä
- ja tietty 80% Vodkaa iso loraus
Lisäksi tein eilen erään tosi impulsiivisen päätöksen (taudin piikkiin), josta lisää myöhemmin jos sen päätöksen aiheuttama tapahtuma toteutuu, iik.
Enihuu, tässä kuvia ja tunnelmia männäviikolta:
 |
| Huttusen emo Hiisku (takana) ja velipoika Pikkunen aka. Osku. |
Mentiin lauantaina Rääkkylään ensinnäkin sukuloimaan. Enoni ja kummitätini ovat mulle rakkaita ja asuvat suht lähellä mutta siltikään en ole saanut aikaiseksi käydä heidän luonaan piiitkään aikaan. Myös kaunista, hassua serkkutytteliä oli ihana nähdä! Huttunen on siis tätini pelastaman kulkukoiran pentu. Täti kertoi että oli nyt selvittänyt mistä koira oli mahdollisesti peräisin.
Kymmenisen vuotta sitten Rääkkylässä oli asunut vanhempi naisihminen jolla oli dementian lisäksi koko ajan kasvava, sisäsiittoinen ja haukkuva koiralauma. Kun mummeli vietiin hoitokotiin, olivat tyypit päättäneet ampua koko lauman. Hiisku oli ilmeisesti päässyt pakoon, tullut paksuksi, tehnyt pentueen metsään (nyyh!) ja päätynyt sukulaisteni pihamaalle nälkiintyneenä. Eikä aikaakaan kun tuo silloin puolivilli pystykorvan sukuinen oli iskenyt silmänsä naapurin collie-urokseen, ja siitä rakkauden teosta syntyi Huttunen ja neljä muuta pentua.
 |
| Kun pennut syntyivät, täti soitti äidilleni ja miltei parkui 'nää näyttää ihan hyeenoilta!' |
 |
Huttu neljä viikkoa vanhana. Ei enää hyeena <3 |
Huttusen syntymästä tulee 11.9. kuluneeksi 9 vuotta, huh kuinka ollaan vanhoja kaikki!
No, toinen syy miksi mentiin käymään Rääkkylässä oli ystävämme V ja H sekä kummipoikamme Ilo. He olivat Pohjois-Saimaan vesillä purjeveneellään ja pyysivät meitä mukaan. Tarkoitus oli että ottavat meidät kyytiin Paksuniemen satamasta. Kunnes selvisi että he ovatkin väärässä satamassa eli jossain päin Liperiä. Kylläpä me kiros eikun nauroimme kun lopulta löysimme toisemme.
 |
| Minä ja sensuroitu kummipoika joka on oikea päivänsäde! |
Oltiin yö saaressa josta sitten sainkin tämän taudin. Eli mulla meni ma-ti-ke ja to sängyssä maaten.
 |
| möh ja raavin nenuuni ruven. |
 |
 |
| Timo köllötti pönttöuunin päällä |
Siinäpä se tarina. Alkoi aika lupaavasti ja loppulatistus oli huikea, eikös. Kevennyksenä tällä kertaa kuvia joita löysin ulkoiselta kovalevyltä. Ne on vanhempia kuin Huttunen:
Pus -Susu
