Täällä Livonsaaressa asuu ja työskentelee Hanna, Kuppari-Hanna. Hän on kansanparantaja ja kuppari, sekä tekee erilaisia hoitoja akupunktiosta erilaisiin jäsenkorjauksiin. Pakkohan se oli kokea, hänen hoitonsa -erityisesti kalanruotohoito kiinnosti sillä mulla on krooninen alaselkäkipu, stressiä ja välillä masennusta. Halusin myös apua nikotiiniriippuvuuteeni jota hoidan nykyään niksapillereillä. Kalanruoto-akupunktiossa ei käytetä enää kalanruotoja hygieniasyistä (daa) mutta ennen vanhaan suomalaiset kansanparantajat käyttivät niitä.
Iiik iik Kupparin etuovella...
Hanna on vallan hurmaava tapaus -ei kätelty vaan halattiin vaikkei olla tavattu, mikä tällaisesta perusmöllykästä tuntui ihanalta :D Tultiin siihen tulokseen ettei tökitä mua neuloilla ihan tyhjiin, vaan hän enemmänkin hieroo ja käyttää neuloja vain tarvittaessa.
Kun selkäkipu alkoi helpottaa, tai pikemminkin muuttaa muotoaan, oli aika kääntyä taas selälleen ja hieroa vatsalihaksia sekä jatkaa stressinpoistoa pääpuolelta.
Puolitoista tuntia hurahti kuin pikajuna, ja mitä jäi käteen?
No ihan huippuhyvä olo! Tunne on sanoinkuvaamattoman rauhallinen ja seesteinen, ja selkäkipu ainakin tällä hetkellä tiessään. Henki kulkee paremmin, ja vaikka mieli harhailee nikotiinipillerissä, en aio nyt sellaista ottaa. Suosittelen Hannan hoitoja kaikille joilla on ongelmaa niin kehossa kuin mielessä, itseltäni ainakin karisi loputkin ennakkoluulot ns. luontaishoitoja kohtaan. Ja Hanna henkilönä sekä hänen hoitolansa on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys.
Kohta me syödään ja sitten Naantaliin seikkailemaan. Palaan taas kun olen takaisin kotona, armaassa harmaassa Joensuussa.
Lähdimme maanantaina ajelemaan M-miehen ja herrojen 10-v ja melkein 13-v kanssa. Aluksi matkattiin Hämeenkyröön jossa saimme yöpyä ystäväperheen kotona. Tiistaina shoppailin Tampereella (sori tutut ja kaverit, en ehtinyt tavata ketään ja ostoksetkin esittelen eri postauksessa), kiljuin vain yhdessä laitteessa Särkänniemessä (enimmäkseen mussutin herkkuja) ja sitten ajettiin suomineidin ketaraan, Naantaliin. Pienen pieni, noin kymmenmetrinen silta yhdistää Livonsaaren mantereeseen. Asetuimme perjantaiksi asti toveriemme Inkerin ja Villen ja heidän lastensa tykö.
Livonsaaren yhteisökylä* on osakeyhtiömuotoinen asuinyhteisö näinikkäästi lyhykäisyydessään. Täällä asuu iloisia ihmisiä omilla kätösillään rakentamissaan asumuksissa. Sanoisinko että aika omavaraisesti eläen he täällä asuvat ja työskentelevät kuka mitäkin. Inkerin ja Villen talo esimerkiksi toimii aurinkosähköllä, ja eilen söimme Villen itse teurastaman naudan sydämen. (*lisätietoa linkistä)
Tänään käytiin pyöräilemässä 'kylillä' ja löysin mitä hurmaavimman talon ja sen asukin, eläkkeellä olevan kirkkoherran joka tekee nykyään vaimonsa kanssa vapaaehtoistyötä Afrikassa päin (nyt heillä on työn alla sata neulottua lippalakkia paikalliselle turvakodille).
Sitten poljettiin halki kauniiden maalaismaisemien, näin heppoja ja kyyn jonka päältä miltei ajoin. Käytiin parissa muussakin talossa, mutta koska ketään ei ollut kotona, en oikein kehdannut kuvailla.
Olen impulsiivinen oikeastaan kaikessa mitä teen. Jopa sohvaostoksilla. Mullahan oli oikein muiskea punainen löhödivaani, mutta koin että se ei oikein kokonsa puolesta istunut olkkariini. Sitten muistin että Realisointipalvelu Vatasessa oli sohvia alennuksessa, joten eikun sinne. Sellaista sohvaa jota etsin ei näkynyt, mutta kysyin sitten myyjältä ja selvisi että yksi hieman reikäinen yksilö olisi varastossa. Ja arvatkaa mihin hintaan? V I T O S E L L A (ei palautusoikeutta :D)
Kotona laitoin saman tien vanhan sohvani fb-kirpparille kahdella kympillä myyntiin, ja siitä parin tunnin päästä ostajat kävivät sen -kuinka kätevää! Ja nyt mulla on nihkeän nahkea mummolasohva jossa huttunen ei voi istua kun jalat luistaa. Eikä tässä voi edes kovinkaan löhötä ees -mutta mitäs siitä, tämä on ihana! Kuvia:
Illalla juhlistin uutta sohvaani ystäväni Heidin kanssa. Ei sohvalla istumalla, vaan kaupunnilla palloilemalla.
Ja kaiken huippuna sain halin ja pusun paikalliselta legendalta, Pullonkerääjä-Einolta!
Ihanaa lauantaita inehmiset, mää lähden nyt kaupungille etsimään jopoani joka eksyi matkalla! Muisks!
Mainosten orja ilmoittautuu: Näin Facebookissa mainoksen täysin tahraamattomasta ja leviämättömästä huulipunasta, ja kun sävyjä oli vieläpä niin herkullisia niin tilasinpa kolmea erilaista. Aikaa tilauksen teosta postin saapumisilmoitukseen kului reilu 2 viikkoa mikä ei ole mielestäni lainkaan paha.
Tässä videossa testaan noita kolmea huulipunaa, kriteereinä tahraamattomuus ja helppo 'poispyyhintä', johon löytyy vinkkejä täältä:
Nyt olen hyvillä mielin :) Aamun kirppiskierros tuotti tulosta ja löysin mm. tulevaan näyttelyyni materiaalia. Ja vähän muutakin, niistä lisää huomisessa postauksessa. Huomenna nääs lähden kotiini M-miehen luota ja ah kuinka odotankaan omaa rauhaa ainoastaan Huttunen seuranani. On toki ollut ihana olla täällä miehen luona ja leikkiä kotia mutta oma huusholli on mun oma. Ajattelin siivota ja ehkä kuvailla vähän aikaansaannoksiani.
Tänään ja eilen on ollut huippukiva päivä M:n ja hänen poikiensa 10- ja 12-veen kanssa. Eilen otin siteen hetkeksi kädestä kun mentiin Jääkarhujen 'avantoon' uiskentelemaan ja saunomaan, ja tänään oli vuorossa laivaretki toveri V:n ja hänen pirpanoittensa kanssa. Nyt tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa että kuulun tähän perheeseen, vaikken nyt mikään äitipuoli olekaan. Huippumukuloita, melkein jo miehiä mutta poikasia kuitenkin.
Nyt meille tulee toveripariskunta R ja H ja katsotaan Ihmeotukset-leffa sekä vedetään mättöä nuppiin. IIIIhanaa vastapainoa viikonlopun rokille ja suoranaiselle törpöttelybiletykselle. Tässä kuvia retkeltämme:
Vaan notta olipas kivaa ja kivuus jatkuu je jee! Tätäkö on olla onnellinen?