lauantai 29. heinäkuuta 2017

Uutta ja vanhaa, enemmän sitä vanhaa.




Vihdoinkin pääsin kotiin reissusta ja heti imuri laulamaan. Tuo sohva on niin karkki! Ainut vaan että Huttuparka ei tykkää olla siinä -mikä toisaalta on vaan hyvä juttu mulle.




Ompeluloota on täynnä vanhoja kiiltokuvia joista teen joskus jotain kivaa, vaikka korviksia. Muuten se etsii vielä paikkaansa kotonani, kun ei sitä oikein tasona voi käyttää.



Pikkutavarahylly. Tuo MLP on mun eka oma poni, saatu joskus 88.



Vessassa roikkuu uusivanha hiustenkuivaaja jonka pelastin kierrätyspisteeltä lähikaupasta. Laitonta? I don't give a kakka!



Keittiöstä löyttyykin keltaista ja kivaa!




Piirustuslehtiö Tampereen Tigeristä, kaunis Maija Karman kuvittama lastenkirja Naantalista 0e


60-luvun Barbie-nukke (Midge) löytyi Tampereen keskustan Fidalta hintaan 4,50. Vaatteita kaipaisi hän, eli singeri laulamaan ennen talvea!


Kaappi ei ihan aukea sillä Tadaa! Mun úusi apupöytä )jonka pelastin joutumasta ensi vuoden juhannuskokkoon) tukkii oven. Pitäs kekkasta parempi paikka. Mut eikös oo muiskee, musta ainakin!

Päälle laitoin isävainaan leipälaatikon ja alahyllylle sävysävyyn keksipurkin (jossa säilytän mausteita)




Leipälootan päällä löytöjä Tampereelta; mukit 40cent/kpl. Radiokirppikseltä, smuigeli Fidalta saman verran.


Nortti-tuhkis maksoi 50 centtiä ja kuppi sekä tassi löytyivät ilmaiskorista Naantalin Lähetyksen kirpparilta -kummassakin rikama.



Nämä japanialaiset kupit olivat toissa viikon löytö Mammuttikirpparilta Joensuusta, 2e koko satsi




Koriin pääsi öttösiä, jotenkin se tuo mulle lapsuuden marjametsäseigailut mieleen.




Ja kantta lukuun ottamatta priimakuntoinen kasari maksoi 6 euroa Naantalissa
Loppukevari osa 1:
Veri häpi doggo
Loppukevennys osa B, minun artistikuvani:



Pöksyt kiinasta tilattu, megafoni Tigeristä. Taiteilijanimeni ja instanimeni on Suttura666. Älkää kysykö miksi.


...

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kuppari-Hannan hoidossa

Täällä Livonsaaressa asuu ja työskentelee Hanna, Kuppari-Hanna. Hän on kansanparantaja ja kuppari, sekä tekee erilaisia hoitoja akupunktiosta erilaisiin jäsenkorjauksiin. Pakkohan se oli kokea, hänen hoitonsa -erityisesti kalanruotohoito kiinnosti sillä mulla on krooninen alaselkäkipu, stressiä ja välillä masennusta. Halusin myös apua nikotiiniriippuvuuteeni jota hoidan nykyään niksapillereillä. Kalanruoto-akupunktiossa ei käytetä enää kalanruotoja hygieniasyistä (daa) mutta ennen vanhaan suomalaiset kansanparantajat käyttivät niitä.

Iiik iik Kupparin etuovella...
Hanna on vallan hurmaava tapaus -ei kätelty vaan halattiin vaikkei olla tavattu, mikä tällaisesta perusmöllykästä tuntui ihanalta :D Tultiin siihen tulokseen ettei tökitä mua neuloilla ihan tyhjiin, vaan hän enemmänkin hieroo ja käyttää neuloja vain tarvittaessa.



Hän aloitti hoidon päästäni. Jotain kumman hermoa puristeli, sen pitäisi auttaa stressiin.



Vaan sittenpä selkäkipuni yltyi ja minä ryöhnysin ympäri mahalleni. Hanna paineli hetken alaselkäni hymykuoppia joissa kipu oli pahimmillaan



Hanna jutteli rauhoittavasti kun minuun sattui. Neulat, joita hän asetti yhdet kumpaankin hymykuoppaan, ei sattuneet lainkaan. Ei edes nipistänyt!




Hän löysi sellaisia lihaksia mitä en tiennyt omistavani




Sitten hän asetti vielä selkärankani kohdalle akupunktiolaastarin (jossa millin pituinen neula) joka saa olla selässäni pari päivää.
Kun selkäkipu alkoi helpottaa, tai pikemminkin muuttaa muotoaan, oli aika kääntyä taas selälleen ja hieroa vatsalihaksia sekä jatkaa stressinpoistoa pääpuolelta.



Suoliluun (?) hierontaa. Mää oon hyvänlaisessa koomassa


aaaaahhhhh.....

Puolitoista tuntia hurahti kuin pikajuna, ja mitä jäi käteen?

No ihan huippuhyvä olo! Tunne on sanoinkuvaamattoman rauhallinen ja seesteinen, ja selkäkipu ainakin tällä hetkellä tiessään. Henki kulkee paremmin, ja vaikka mieli harhailee nikotiinipillerissä, en aio nyt sellaista ottaa. Suosittelen Hannan hoitoja kaikille joilla on ongelmaa niin kehossa kuin mielessä, itseltäni ainakin karisi loputkin ennakkoluulot ns. luontaishoitoja kohtaan. Ja Hanna henkilönä sekä hänen hoitolansa on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys.

Kohta me syödään ja sitten Naantaliin seikkailemaan. Palaan taas kun olen takaisin kotona, armaassa harmaassa Joensuussa.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kesälomalla Livonsaaren yhteisökylässä

Lähdimme maanantaina ajelemaan M-miehen ja herrojen 10-v ja melkein 13-v kanssa. Aluksi matkattiin Hämeenkyröön jossa saimme yöpyä ystäväperheen kotona. Tiistaina shoppailin Tampereella (sori tutut ja kaverit, en ehtinyt tavata ketään ja ostoksetkin esittelen eri postauksessa), kiljuin vain yhdessä laitteessa Särkänniemessä (enimmäkseen mussutin herkkuja) ja sitten ajettiin suomineidin ketaraan, Naantaliin. Pienen pieni, noin kymmenmetrinen silta yhdistää Livonsaaren mantereeseen. Asetuimme perjantaiksi asti toveriemme Inkerin ja Villen ja heidän lastensa tykö.



Inkeri ja Inkerin talo.
Livonsaaren yhteisökylä* on osakeyhtiömuotoinen asuinyhteisö näinikkäästi lyhykäisyydessään. Täällä asuu iloisia ihmisiä omilla kätösillään rakentamissaan asumuksissa. Sanoisinko että aika omavaraisesti eläen he täällä asuvat ja työskentelevät kuka mitäkin. Inkerin ja Villen talo esimerkiksi toimii aurinkosähköllä, ja eilen söimme Villen itse teurastaman naudan sydämen. (*lisätietoa linkistä)


Tänään käytiin pyöräilemässä 'kylillä' ja löysin mitä hurmaavimman talon ja sen asukin, eläkkeellä olevan kirkkoherran joka tekee nykyään vaimonsa kanssa vapaaehtoistyötä Afrikassa päin (nyt heillä on työn alla sata neulottua lippalakkia paikalliselle turvakodille). 






Talo on Pyöreä!



Sisällä on koneellinen ilmanvaihto ja kaikki mukavuudet




Piharakennuksetkin ovat pyöreitä




Sauna



Minä ja hän




Kokeilin kepparia, en osannut




Takana on kahvitteluparveke




Tontilta löytyy myös kallioon tehty uima-allas!

Sitten poljettiin halki kauniiden maalaismaisemien, näin heppoja ja kyyn jonka päältä miltei ajoin. Käytiin parissa muussakin talossa, mutta koska ketään ei ollut kotona, en oikein kehdannut kuvailla.




Tässä talo jota eräs Hanna, Satulantekijä, on omin käsin rakentanut jo 10 vuotta.


Romanttinen pose tai ainakin kovasti yrittää olla. Mekko löytyi Bonuskirpparilta 4 eurolla ja se on EEEhana!

Huomenna tulee postaus Kuppari-Hannasta, paikallisesta naisesta joka tekee erilaisia hoitoja vanhan kansan oppien mukaan. Minä olen menossa kalanruoto-akupunktioon, iik iik jänskää. Nyt painun paljuun lillumaan, pussssss.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusi(wanha) sohva

Olen impulsiivinen oikeastaan kaikessa mitä teen. Jopa sohvaostoksilla. Mullahan oli oikein muiskea punainen löhödivaani, mutta koin että se ei oikein kokonsa puolesta istunut olkkariini. Sitten muistin että Realisointipalvelu Vatasessa oli sohvia alennuksessa, joten eikun sinne. Sellaista sohvaa jota etsin ei näkynyt, mutta kysyin sitten myyjältä ja selvisi että yksi hieman reikäinen yksilö olisi varastossa. Ja arvatkaa mihin hintaan? V I T O S E L L A (ei palautusoikeutta :D)

Tässä oli mukava lötkötellä ja ylösnousu oli vaivalloista
Kotona laitoin saman tien vanhan sohvani fb-kirpparille kahdella kympillä myyntiin, ja siitä parin tunnin päästä ostajat kävivät sen -kuinka kätevää! Ja nyt mulla on nihkeän nahkea mummolasohva jossa huttunen ei voi istua kun jalat luistaa. Eikä tässä voi edes kovinkaan löhötä ees -mutta mitäs siitä, tämä on ihana! Kuvia:



laitoin tuon keltaisen virkatun päiväpeiton suojaamaan hutun kynsiltä.




Kädetön mallinukke etsii vielä paikkaansa asunnossa




Karkitkin sopii sisustukseen



Ja ikean yöpöytä toimii nyt jotenkin paremmin tässä



Palikkalaatikko (ilman niitä palikoita) kustansi 3e. Se on aito alkuperäinen Jukka.

Illalla juhlistin uutta sohvaani ystäväni Heidin kanssa. Ei sohvalla istumalla, vaan kaupunnilla palloilemalla. 


Mui


Päälläni vitosen tarhatätitunika
Ja kaiken huippuna sain halin ja pusun paikalliselta legendalta, Pullonkerääjä-Einolta! 



ehana mies!

Ihanaa lauantaita inehmiset, mää lähden nyt kaupungille etsimään jopoani joka eksyi matkalla! Muisks!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Waterproof-huulipunan testaus(video)

Mainosten orja ilmoittautuu: Näin Facebookissa mainoksen täysin tahraamattomasta ja leviämättömästä huulipunasta, ja kun sävyjä oli vieläpä niin herkullisia niin tilasinpa kolmea erilaista. Aikaa tilauksen teosta postin saapumisilmoitukseen kului reilu 2 viikkoa mikä ei ole mielestäni lainkaan paha.


Tässä videossa testaan noita kolmea huulipunaa, kriteereinä tahraamattomuus ja helppo 'poispyyhintä', johon löytyy vinkkejä täältä:





Punainen versio

'Petroolinsininen'
MUSTA KUIN KUOLEMA
löl.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Perheellinen kesäpäivä

Nyt olen hyvillä mielin :) Aamun kirppiskierros tuotti tulosta ja löysin mm. tulevaan näyttelyyni materiaalia. Ja vähän muutakin, niistä lisää huomisessa postauksessa. Huomenna nääs lähden kotiini M-miehen luota ja ah kuinka odotankaan omaa rauhaa ainoastaan Huttunen seuranani. On toki ollut ihana olla täällä miehen luona ja leikkiä kotia mutta oma huusholli on mun oma. Ajattelin siivota ja ehkä kuvailla vähän aikaansaannoksiani.

Tänään ja eilen on ollut huippukiva päivä M:n ja hänen poikiensa 10- ja 12-veen kanssa. Eilen otin siteen hetkeksi kädestä kun mentiin Jääkarhujen 'avantoon' uiskentelemaan ja saunomaan, ja tänään oli vuorossa laivaretki toveri V:n ja hänen pirpanoittensa kanssa. Nyt tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa että kuulun tähän perheeseen, vaikken nyt mikään äitipuoli olekaan. Huippumukuloita, melkein jo miehiä mutta poikasia kuitenkin.

Nyt meille tulee toveripariskunta R ja H ja katsotaan Ihmeotukset-leffa sekä vedetään mättöä nuppiin. IIIIhanaa vastapainoa viikonlopun rokille ja suoranaiselle törpöttelybiletykselle. Tässä kuvia retkeltämme:

Kartta jonka mukaan seilattiin
V avaa solmua jotta päästään matkaan



Pirpanat 4- ja 7-vuotta, sekä erinäisiä jalkoja


Pikkuherra 4-veen ihanat varpakset ja pellavapää


Kipsi pysyy vielä viisi päivää, senkin jälkeen pitää varoa ettei niksahda uudestaan


Uusin kenkäostos, Fred Perryn harmaat popot 2e
haha tää kuva on kuin jostain painajaisesta !!
Vene nimeltä Carpe Diem II, ihan kuin ei ekalla kerralla ois tarttunu lölö


Merrrrrirrosvo oli jänskä!
Tää kana ei sanonu kotkot vaan derrp.


Penskat kiipeili, miekin oisin halunnu mut en ilennä
M-miehen korva
Tää kavru oli ujo.

Jätskien ja kahvien jälkeen taas vesille.
Siinä se on koko komeudessaan.


Vaan notta olipas kivaa ja kivuus jatkuu je jee! Tätäkö on olla onnellinen?