Joulu tulee, olenko valmis? -No olen samperi!
Hyvästelin toisiksi lemppareimman vuodenaikani, syksyn -eli nyt saa tulla talven tuiskut, v*tutukset kun nokka jäätyy pakkasella ja JOULU. Joulujoulujoulu.
Joka vuosi se tulee, ja aina kaikki valittaa että bääbää kun on niin hiton tyhmää. Minusta joulun aika on ihanaa. On ihan huippua kun saa fiilistellen valmistella sitä, syödä epäterveesti ja antaa lahjoja. Ja on minusta mukava niitä saadakin.
Lapsena joulut oli aina murheista ja köyhyydestä huolimatta ihan parhaita. Iskä oli selvinpäin (ainakin aaton) ja veli ei kutmuuttanut. Äiti hommasi meille oikeastaan joka joulu sen mitä toivottiin, vähistä rahoistaan huolimatta.
Paitsi yksi joulu en saanut toivomaani muumitaloa. Vaan ihan höpöhienon vaaleanpunaisen nukketalon jossa oli valot ja salakäytäviä. Eli hyvin meni sekin.
Vaikka ollaan elikoiden kanssa pääosin laiskoteltu tämä marraskuun viimeinen viikko, olen kunnostautunut tunnelmavalaistuksen saralla.
RIP In Peace, syksyn viimeinen lehti.
Led-tuikkuja ei voi olla kissataloudessa liikaa. Ja onhan ne turvallisempia näinikkäästi hyllyillä ynnä muissa sellaisissa mestoissa jossa voi syttyy helposti tulipalo.
Residentti Svinhuvuudi sai möllösimmut, ja tontun tatti ei diggaa
Ostin noita tuikkuja reilusti Jyskistä. Ainut ikävä puoli niissä on kun patterit loppuu ja noita pieniä 'kellon paristoja' ei jaksaisi millään vaihtaa. Sitten tulloo vaan muovijätettä joka pyörii laatikoissa seuraavat kuukaudet ja vuodet.
Clasulta löytyi nätti valoinen kupu, taisi maksaa 2,90 -en oikein ymmärrä miksi se oli noin halpa.
Jyskistä löytyi tuollaiset oikein söppelit kärpässienivalot. Ne taisi olla kolmisen euroa paketti.
Ikkunan pallovalot ei enää toimi, ostin sitten Puuilosta tuommosen tähtösen. Harmi kun sen valo on kylmän sävyinen enkä tykkää, vaan en kehtaa enää palauttaakaan... Ulkona palaa vielä yksi valopesäke ja kuistin ikkunoissa. Valot tuo mukavaa lämmintä tunnelmaa, vaan en minäkään ymmärrä niitä vilkkuvia ja välkkyviä diskovaloja joita jotkut harrastaa.
Siivottiin Mamman kanssa
Äiti on kova nainen imuroimaan. Sillä kesti reilu tunti käydä läpi meidän talon nurkat, ja imurin säiliö tyhjennettiin jopa kahdesti -eli voitte päätellä paljonko sitä pölyä, kakkaa ja karvoja olikaan lattiolla. Äiti jäi vielä yöksi ja nukkui minun vieressä kun mies karkotettiin nukkuloimaan olkkarin sohvalle. Olipas kivaa!
Huttusen lelut ojennuksessa
Kotibileet
Kun remppa valmistui ja minä tajusin että olen asunut tässä vuoden pitämättä tupareita, järkättiin sitten kaiken kattavat kemut pyhäinpäivän illaksi. Pääosassa kutsun saaneita olivat kaikki remontissa auttaneet ja vesivahingon aikana myötäeläneet yksilöt -tulipa juhliin kuokkijoitakin vaan mikäs siinä, mukaan vaan.
Minä leipasin vegaanisen voileipäkakun. Kaura- ja ruis-vuokaleivän lisäksi kakkuun tuli täytteeksi Muru-kaurajauhista, vegaanista majoneesia ja kurkkusalaattia sekä päälle Oatlyn kauralevitettä vähän niin cremebonjouriksi, sekä vihanneksia ja hetelmiä. Kuivahan siitä tuli ja tuo kaurajauhis muistutti hiirenpapanoita, vaan tekipä kauppansa pääosin kasvissyöjistä koostuvan vieraskunnan keskuudessa.
Äippä kiharsi tukkapään juhliin
Lisäksi oli tarjolla äidin tekemää pitsapatonkia ja meidän yhdessä väkertämä lakkakinuski-täytekakku ja booli. Naminam.
Itse en ehtinyt syödä enkä juoda koko iltana, just ja just istuin hetken. Oon emäntänä tämmönen höseltäjä. Ja nukkumaan käperryin jo kello yksitoista, ei vaan vanha enää jaksa.
Sain lahjojakin. Henriikka-Kerafiikalta tämä ihan kaktusruukku, handmade in Finland.
Huttua ei kinosta
Kirja lähti painoon!
Perjantaina se vihdoin tuli postilaatikkoon, KOEVEDOS kirjastani Kotimörkö. Ihana painomies oli laittanut vedoksia kaksin kappalein. Toisessa oli kansissa sellaiset lärpäkkeet, pehmytkantisena kun kirjan kustannussyistä tilasin. Mietittiin sitten että liimataan lärpäkkeet kansiin niin on hyvä, eihän niitä ole kuin 100 kpl. Ei mene kannet sitten hiirenkorville. Korjauksia ei tarvinnut paljoa tehdä pientä säätöä lukuunottamatta, vaan löytyipä kirjasta vielä yksi tosi paha kirjoitusvirhekin. Olisi harmittanut kovin jos se olisi lopulliseen teokseen päätynyt. Nyt on fiilis tosi hyvä ja rentoutunut, ja kirjaseni tulee painosta ensi viikolla. Jei!
Töitä ja Runokeikka
Minusta tuli nyt sitten erään vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaan graafinen suunnittelija. Tarkemmin ottaen olen meidän bändin rumpalin, Wernen eli Markku Tanskasen vaalivisualisti. Olen koittanut pysyä julkisesti sitoutumattomana poliittisissa asioissa, vaan mitäs sitä kieltämään, kyllä mää aika vasuri olen. (Porvarit kumoon!) Eilen pidettiin Sointulassa palaveria koskien autotarroja, vaan siitä mun pitikin juosta yllätysyllätys Joensuun Vasemmiston pitämään talousarvio-kyselyiltamaan esiintymään. Paikalla oli enimmäkseen vanhempia herrasmiehiä, joten pidin runo- ja lauluesitykseni aika lyhyenä. Nuoren naisen sielunmaisema tuskin heitä kiinnosti.
Punkkitreenit
Meillä on ehkäpä tulossa keikkoja, joten pitää nyt treenata tätä punkkendaalia vähän ahkerammin. Eli vasemmiston tilaisuudesta hilppasin Reijjolaan treenikselle, ja olipas mukavaa. Jotenkin sitä sujuu harjoituksetkin paremmin kun on jotain mitä odottaa eikä vaan toistemme iloksi soitella. Tykkään noista jäbistä, ja tästä harrastuksesta kovasti. Saa purkaa kaiken turhautumisen mikin takana, karjua ja kirkua ja välillä ihan vain laulaa.
Kuva: Jani Penttinen
Uusi työpaikka
Nyt asiat meni niin että aloitan joulukuussa ihan oikeat työt Joensuun kaupungin palveluksessa. Mikä parasta, työnkuvaan kuuluu sellaiset asiat mitä olen opiskellut eli valo- ja videokuvausta! Voiko olla parempaa! Ostin kasan uusia sukkahousuja tämän uutisen kunniaksi.
Elämäni ehkä muuttuu hieman, siis ainakin mun päivärytmi -kun en voikaan tehdä töitä täysin oman aikatauluni mukaan. Uskon kuitenkin että tämä muutos on vain hyvästä, tarvitsen hieman ryhtiä tähän olemiseen.
Muitakin muutoksia tulevaisuus tuo tullessaan, mutta niistä sitten myöhemmin.
LOPPUKEVENNYS
'kun tajuut että työt alkaa kuukauden päästä etkä oo vielä laiskotellu tarpeeksi''
Baarissa kerran eräs tuntematon, härski nainen alkoi paasaamaan että pitäisi sinunkin lapsia jo pukata, et sinä tuosta enää nuoremmaksi tule! Kyllä, loukkasin tunteeni. Se ei ollut minun päätös. Minulla oli tuolloin vauvakuume, mutten voi lasta yksinpäin tehdä.
Kun sain keskenmenon vuonna kirves ja kivi, menetin jotain muutakin kuin lapsenalkion. Menetimme silloisen miehen kanssa mahdollisuuden tulla perheeksi ja lopulta toisemme. Menetin tulevaisuuden sellaisena kuin se olisi voinut olla; Olisin äiti-ihminen, kokonaan toisenlainen olento kuin nyt. Menetin paljon, mutta vauvakuume jäi. Paitsi nyt kun heräsin tähän hetkeen ja todellisuuteen.
Tähän pisteeseen tultaessa on ollut monia pieniä ja isoja kriisejä, jotka nyt tunnistan.
Kieltäminen
Eihän e-pillerit nyt niin varma ehkäisykeino ole, mietin. Että helpostihan sitä pamahtaa paksuksi siitäkin huolimatta, tutkimattomia ovat siittiöiden tiet. Tai jos oikein kovasti tahdon, sikiän vaikka pyhästä hengestä!
Viha, katkeruus ja kateus
Olin kateellinen veljelle, serkulle, ja serkunkaimalle kun heillä on lapsia. Olin vihainen äidille kun hän aina puhui että "sitten kun sinulla on lapsi..." Aikani ruinasin nykyiseltä kumppanilta mahdollisuutta tulla äidiksi. Onneksi asiat menivät niin että tulin 'järkiini' enkä katkeroitunut liikaa. Lapsihan tulisi ihan vääristä syistä.
Suru
Ryvin itsesäälissä ja itkin vessan lattialla kun kuukautiset -todellakin odotetusti, mutta sittenkin alkoivat. Tässä vaiheessa en todellakaan osannut päättää, olisiko raskaus uhka vai mahdollisuus.
Hyväksyminen
Tässä pisteessä ollaan. Kun on aikansa kokenut olevansa epäonnistunut yksilö tällä saralla, on huomattavan helpottavaa tajuta että en ole sen pahempi ihminen kuin muutkaan. Olen MUISKEA tyyppi ilman lapsiakin.
Olen vahvasti sitä mieltä että kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään. Minä nautin siitä että saan hoitaa esimerkiksi kummilapsiani ja olla heidän seurassaan. Vielä enemmän nautin siitä että lapset ovat seurassani vain hetken ja saan takaisin oman tilani, en kadehdi enää heidän vanhempiaan.
Pidän suunnattomasti tästä mun elämästä. Siitä että saan mennä ja tulla, olla itsekseni ja rauhassa ja tehdä äkkipikaisia päätöksiä, elää hetkessä. Ja se on täysin minun Oma asiani. Ei kenenkään muun.
Haaveilen nykyään enää vain kissa- ja koiravauvoista. Onhan ne söpömpiäkin kuin vauvat.
