tiistai 11. huhtikuuta 2017

Whats up, no SO-UP!

Blogini osoite muuttui, se löytyy nyt TÄÄLTÄ
Lisäksi loin fb-sivun jota seuraamalla saat helposti näkyviin uusimmat postaukset TÄÄLTÄ

Eli sama vanha meininki jatkuu, vähän eri paikassa. PUS PUS


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tukkajuttuja


Mun nenänvarsi on kipeä, ollut jo viisi päivää. Googlettelin itseni vauva.fi-keskusteluun ja selvisi että mulla on SYÖPÄ. Tai kyynelkanavan taikka nenäruston -tulehdus tai ehkä jopa sivuontelotulehdus. Nyt lakkaan panikoimasta ja nappaan naapurin Einon tuoman särkylääkkeen, huomenna sitten soitto lääkärille.

Asiasta asiaan:
Serkkuni Ronja tuli perjantaina käymään. Tuhersin ja huovutin hälle rastat ja niihin villajatkeet.

 Tarvikkeina
Askarteluvillaa
Marseille-saippuuta
Huovutusneuloja
Vaahtomuovipala 
(joka maksoi törkeästi ajateltuna että sitä olisi saanut jostain vanhasta patjasta ilmaiseksi)
Ompelulankaa
(joka jäikin käyttämättä)
Tiheä kampa
(hajosi prosessin aikana)
Ja alpakanvillalankaa koristeeksi

Ensin pestiin Ronjan tukkapää saippualla karheaksi ja kuivattiin hyvin
Samalla kun jaoin hiuslenkkien avulla hänen hiuksensa osioihin niskasta alkaen, Ronja huovutteli pötkylöitä villasta käyttäen neulaa ja sormiaan.
En käyttänyt mitään tököttejä esim. permisainetta niinkuin kampaamot tekevät, vaan nämä rastat ovat ns. luomutuotantoa.

Tässä välitila eli rastat nutturalla, kun lähdettiin perjantai-iltana humuamaan naapurin neitojen kanssa.
Eka villajatke rastat päässä nukutun yön jälkeen.
Vasemmalla yläkulmassa lähtötilanne kun hiukset on vielä suorat joskin kosteat. Alla oikealla iloinen serkkulikka uuvet töteröt päässään.
Tummaksi värjättynä.
Määkin halusin jotain uutta päähäni. Tämä tökötti ei tehnyt minun tukkaan mitään jälkeä, jatkossa suosin kampaamon suoravärejä.
Sutaisin ennen kaupunnille lähtöä latvoihini kampaajalta ostamaani Schwarzkopfin jaden väristä Blondme instant blushia (luoja mikä sanamonsteri), joka on siis pesussa lähtevää suoravärisuihketta.

Hyvää kuvaa mulla ei kyllä tukastani löydy, möh

Uus turbaanihuivi Fidalta

Sen kunniaksi esittelen nyt vanhoja kuvia eri hiustyyleistäni vuosien varrelta. Eivät ole aikajärjestyksessä:

Kolmenkympin kriisi ja aika muiskee lyhyt fleda

Tampereella asuessa tummana ja hoikkana, vuosi taisi olla 2012
Bubblegumblue ja tekosilmät sekä poskiläväri vuodelta 2015
Ihan valkea pää, näytin He-manille veljeni mielestä. 2009
kiiltävä letti vuodelta 2005(?)
Pidennykset 2012
Vappulook, tekotukka, 2006 tai 07
Kuukauden takainen otos.
2012
Ostin keikkaa varten fb-kirpparilta suht lyhyet klipsipidennykset, tämä viime syksynä.
Söpötti Susu kasiluokalla
Liten My, 2010
Lari Lievosen ikuistama saksikäsisusu 2006 tai 07
Lemmenjoella patikoimassa, lättänätukka vuosituhannen alusta.
Itseväkerretyt villajatkeet vuonna 2006
Irc-galleria kuva, 2006
Omakuva vuodelta 06.
Eka ja vika kerta kun ajelen sivukaljun, kasvatan tuota oikeastaan vieläkin pois. 2014
Halloween 2015
Wanha tukka ja itsesuunniteltu puku.
Krapulassa vuonna 2008
Ysiluokkalainen minä
Angstitukka Tallinnassa varmaan vuonna 1998
Mini-otsatukka 2015
Sama tummana.
Pitkät jatkeet 2016 ja suunnaton suun muikistelu.
Näiden todisteiden lisäksi mulla on ollut kirkkaan punainen hennavärjätty, pinkki, mustavalkea ja sinimusta fleda. Nyt en ole käynyt kampaajalla viiteen kuukauteen taikka värjännyt kestovärillä kuin viimeksi vuodenvaihteessa. Olen ehkä tullut vanhaksi ja konservatiivisemmaksi.
Vaan koska olen äärimmäisen impulsiivinen, en lupaa ettenkö taas yllättäisi itsenikin ja vetäisi päätä vaikka kaljuksi (tietty jos mulla on nenäsyöpä niin öhöm)

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Nope @work

Lauantaina koettiin kauhunhetkiä Avara Luonto -ohjelman siivittämänä.
Minä kun rakastan kaikkia elikoita (paitsi osaa ihmisistä) mutta tässä kohtaa tuli sellanen NOPE-olo:


Jos missasit jakson ja haluat nähdä koko kaamean kohtauksen yh niin klikkaa Areenaan TÄSTÄ. -kliks!

Toinen NO NO No iik!!! mulle on seinälukit. Juu ne pitkäjalkaiset loppukesästä/syksyllä täysikokoisiksi kasvaneet hämäkäkinsukuiset tyypit jotka ovat ihmiselle harmittomia raadonsyöjiä.
Tämä fobia syntyi armaan isoveljeni ansiosta joka heitteli mun tukkaan lukinjalkoja kun olin alle kouluikäinen. Thänks Bro!




Nyt istun töissä piirtelemässä kirjoittamassa ja mietin että tuleekohan tästä mitään.
Siis tästä mun työnteosta. Eilen illalla sattui musta hetki, vähän kaikkien ikävien asioiden summana ja tunsin olevani maailman suurin luuseri ja huono työssäni ja ihan kaikessa. Mulla on ongelmana tää että kasvatan möröt ja pahan mielen suureksi ja itkuisen puristavaksi palloksi sydämeen, ja sit ne räjähtää aika ajoin ulos. Sen lisäksi minulla on ajoittain äärimmäisen huono itsetunto, vaikka vaikutan päällepäin itsevarmalta, sanavalmiilta ja rohkealta.

Nappasin lopulta rauhottavan pillerin ja menin naama mutrulla nukkumaan, ja kun aamulla raotin simmuni uuteen päivään, olo olikin taas ihan hyvä. Olenkin ihan hyvä siinä mitä teen, ja ihan kivakin vielä. Eilen tuli muuten Teemalta mielenkiintoinen dokkari bipolaarisuudesta, suosittelen kaikille jos ette ole sairauteen perehtyneet tai kiinnostaa millaista se meininki voi pahimmillaan olla.
Office-selfie. Kaulakoru on äidin virkkaama, rintakoru itsetehty. Tukka tartteis kampaajaa kipeästi, mutta yritän kasvattaa sitä nyt niin en halua ainakaan leikkausta.
Kirjani ensimmäinen aukeama! Jonkin verran editointia vielä..
Kuten olen lätissyt, kirjoitin tuossa jokin aika sitten tarinan. Tarinasta taitan, kuvitan ja julkaisen kirjan. Lähetän valmiin teoksen joihinkin kustantamoihin, mutta olen myös varautunut siihen että joudun tekemään omakustanteen -tätä varten pitäisi hakea apurahaa jaiks.

Woutilan ikkunassa on minulle pieni tila jossa saan esitellä osaamistani.
Salli Soinisen, paikallisen kuvataiteilijan näyttely sijaitsee työpaikallani vielä pari viikkoa.
Sallin työ 'Pääsiäinen', äitini huovuttamia munia ja mun tekemä postikorttiprintti.
Voisinpas joku päivä tehdä postauksen tästä meidän Woutilasta ihan yleisesti, täällä on 9 kivaa tyyppiä töissä ja huiskeita juttuja näytillä.

Loppukevennyksenä Piuhan NOPE-hetki:
Siihen tyssäs se reissu.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Miun koti osa 2 - olkkari

Pidemmittä puheitta tässä Janin ottamia kuvia minun olohuone/entertainment-osastolta
Ja pari minunkin kuvaamaa -huomaatte varmasti mikä otos on kumman hah!

Herra Pönttö-Uuninen
Tässä mm. nyökyttelevä kitsch-buddha Tigeristä, isin ja äidin kuva, isäpuolen tekemä ronsu, uskonnollisia artikkeleita ja ihkuli Travolta.
Siinä lähetän savumerkkejä ilmeisesti. Asun valitsin sopimaan sisustukseen.
Siniharmaa seinä on vähän kehnosti maalattu, jotain tarttis tehrä sille..
Keltainen seinä, iha ite maalasin.
Ylähyllyllä Nukkumatti, muumeja, dyykattua jutskaa ja kaverin taidetta.
Pipe tykkää kölliä lämpimän pönttiksen vieressä.
AWINK A-WINK! (kyllä, katson jokaisen jakson Putousta, se on parasss!)
Mainoskirjain on ostettu fb-kirppikseltä. Asensin sen sisään ledvalot.
Tuo kasvi oli täällä kämpässä kun muutin. Yritän kovin pitää sen elossa. Pienempi heilurinukke kustansi 2,40€ kirpparilta.
Tämä ukkeli on itsetehty aikoinaan. Pikkuinen lamppu kummitädiltä.
Vannon cd-levyjen nimeen, vaikka löytyy multa pari vinyyliä ja c-kassuakin.
Aika sekalaisesti eri musakkityylejä.
Ylähyllyllä ikivanha äitini maalaama taulu.
Kirjojakin hamstraan, varsinkin hyviä lastenopuksia
Tos on mun vinyylit, ne on pääasiassa punkkii ja new wavee.
Pikkuinen mallinukke pelastettu ex-mieheni autioituneen talon varastosta, samoin kuin nuo seinällä olevat laatikot.
Kasettiloita ja maatuskoita
Pikku-susu siellä kurkistaa (kuva tokaluokalta)
Tuntematon Sotilas jätti lukiossa arvet sieluun. Siksi koska se oli pakko lukea.
Terry Prachett ja John Steinbeck ovat lemppareitani.
Heippishei!!
<3