lauantai 14. syyskuuta 2019

Rämä Perheloma Málagassa

Olin hieman skeptinen, kun vuosi sitten alkoi olla puhetta että lähdetään äitini 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi jonnekin lämpimään. Koko extended family, eli minä, äiti, isäpuokki, veli perheineen, mieheni ja hänen äitinsä. Sillä sanotaanko näin, en ole kovin läheinen isoveljeni kanssa, menneisyytemme on aika traumaattinen ja hankala. Enempää en voi paljastaa, mutta välimme ovat tätä nykyä viileän kohteliaat. Veikalle ja sen avovaimolle on siunaantunut kaksi ihanaa pikkutyttöä, kummityttö Lumia 6 vuotta ja Vivia eli Viivi eli 'Vipe', melkein kaksi vee. Heidän kanssaan olen sitten sitäkin läheisempi, luontevasti.

Minä siis pelkäsin ristiriitoja ja niitä ihan oikeita riitoja tällä matkalla, olin ennen reissua kovin ahdistunut. Äitini takia tänne lähdin, enkä nyt jälkiviisaana kadu lainkaan. Paria pientä tilannetta lukuun ottamatta (joissa olen taantunut rikkonaiseksi pikkutytöksi jälleen), ollaan tultu oikein muiskeasti toimeen.

Välillä kyllä haluaisin vetäytyä omaan yksinäisyyteen, tuntuu että tässä vaan esitetään ehjiä ja iloisia. Siis että muilla on kivaa, minä vaan näyttelen. 
Tämä on tuttu kuvio työpaikoilta ja kouluista, erakoidun mielelläni ja teen itsestäni marttyyrin; ei musta kukaan oikeasti tykkää, parempi olla yksin nyyh snif. Tätä käyttäytymismallia onkin hyvä purkaa terapiassa nämä viimeiset kuukaudet mitä se vielä kestää.

Olen oikeasti aika hajalla edelleen.

En tee tästä matkailupostausta enkä jaa kuvia nähtävyyksistä. Koska ketä kiinnostaa.
Laitan alle kuvia itsestäni eri tilanteissa lol.

Minä kukkapensaan alla. Ken tietää mikä kasvi, on aika nätti nääs.

Minä rannalla.

Minä Málagan keskustassa suihkulähteen edustalla

Minä keräämässä kiviä.

Minä hyperventiloin vuoristossa.


Minä peilissä.

Minä löysin kivan juurakon.

Minä hymyilen, taustalla ihana äitykkä

Minä ja kenkäni ja kasvi betoniviidakossa

Minä jossain korkealla

Minulla on uusi vyölaukku, sitä minä ulkoilutan.



Minä ja iiiso puu.

Minäkö siinä?

Ainut maisemakuva, johon liitin photarilla itseni.


Minun puhelimen näyttö.



Loppukevennyksenä kerrottakoon että olen sairastunut mikä keljuttaa, onneksi on punkkua ja sangriaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti