perjantai 6. syyskuuta 2019

Haluan muuttaa pois

Mutta miksi?

Mullahan on kaikki ihan kivasti tässä talossa.
Ihana mies. Sen kivat skidit. Kaunis talo ja mukava elämä.

....

Jokin vetää maailmalle. Tarkemmin sanottuna mulla on tullut melkein pakkomielteen omainen halu muuttaa yksikseni Tampereelle. Kun siellä asuin 2011-12, oli elämäni aika sekavaa. Ja muutto sieltä takaisin Joensuuhun oli jonkinlainen hätähuuto kun asiat alkoi mennä plörinäksi. Oli hyvä muuttaa takaisin läheisten luo, mutta nyt koen olevani vahvempi kuin koskaan kokeilemaan siipiäni taas.

Ollakseni ihan rehellinen, minä haluan saada lapsen.
Olen 35-vuotias, vielä hyvät viitisen vuotta sukukypsää aikaa, ehkä enemmänkin. 
Nykyinen mieheni ei halua lapsia enempää, ja ymmärrän sen tosi hyvin. Pelkään kuitenkin että jos tähän jään, muutun katkeraksi vanhaksi piiaksi jossain vaiheessa. Hankala juttu, mahdoton ja surullinen, eikä tässä tilanteessa löydy kompromissiratkaisuja. Ei mulla ole vauvakuumetta, en kaipaa lasta just nyt, mutta haluan sen mahdollisuuden joskus.

En halua enää parisuhdetta (tai mistäs sitä tietää jos joku tulee kohdalle), joten keinohedelmöitys olisi ainut tapa tässä tilanteessa. Adoptio olisi hieno juttu mutta mun saavutuksilla sitä ei myönnetä.

Jotenka noinikkaasti, minä muutan pois ja katson elämääni päivä kerrallaan jossain muualla, yksin.
Ero/muuttopäivä ei ole vielä tiedossa, mutta joskus ensi vuonna ehkä. Katselin mm. koulupaikkoja Tampereen alueelta ja yksi koulutus olisi mielekäs, vaan en tiedä riittääkö minulla mahkut hakea. Se jää nähtäväksi, mutta sen tiedän, etten voi muuttaa ilman koulu-/työpaikkaa minnekään, tyhjän päälle olemaan.

Koitan pysyä pöksyissäni ja ottaa hetken kerrallaan, nauttia tästä ajasta miehen kanssa tässä talossa. 

Loppukevennyksenä kuvia meidän kodista:

Huttunen katselee makkarista, tarjottimet lepäilevät kuiva-ainekaapin ovessa.

Ransu-koiralta puuttuu simmu. Isän valokuva muistuttaa menetyksestä.

Ristipisto-Huttustyynyn tein erästä näyttelyä varten.

Ihanat pikkupöydät on ystävältä saadut. Pienin natisee liitoksistaan, pitäisi liimata sen jalat.

Optikkotaulu saatin 35- ja 40-vuotislahjaksi naapurilta.

Mulla on uusi ukulele jossa mikitys. Se roikkuu verhotangosta.

Hassu venäläinen pääkuppi on kahden euron kirppislöytö.

Lainasin miehen pojalta matkalaukun Espanjaa varten, tunnistaa ainakin kaukaa lentoasemalla.

Piuha ja mun astmalääkkeet.

Pus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti