Tämä nelkytluvun rintsikassa asuminen on välillä todella rankkaa...
Tule töistä kylmään mökkiin, hapuile polttopuita pimeässä liiterissä, kanna sisälle ja samalla revi sukkahoususi painavaan kantokoppaan, kiroa mielessäsi miksi et hakenut puita jo edellisenä päivänä lämpiämään. Välillä mietin miten tulipalot ylipäätään on mahdollisia kun en meinaa saada uunia syttymään, vaikka tunkisin sinne kokonaisen sanomalehden ja kolme sytykeruusua.
Pitäisi kutsua nuohooja. Sitä ennen on kuitenkin siivottava kumpikin tulisija nauloista ja ruuveista, koska olemme polttaneet vesivahingon jäljiltä remonttijätettä ja nuohooja ei tykkää. Pitäisi maksaa vesilasku toistasataa euroa, kuka on taas lätrännyt suihkussa? Sähkölasku, äh -yli puolet siitä koostuu sähköverosta ja sähkönsiirrosta Carunalle. Ja mitenkä se on talvisin niin himputin iso vaikka lämmitetään puulla enimmäkseen?
Aura-auto on ajanut kadulla ja meidän piha'tiellä' on sen jäljiltä puolimetrinen valli paksua jäätä ja lumimöhkäleitä. Pakko saada se kolattua että mies pääsee autolla töistä pihaan. Ei jaksaisi. Ja kohta tulee katolta sata tonnia sitä samaa, sitten ei saa edes ulko-ovea auki. Kengät luistaa ja uppoaa pehmeään lumeen ja villasukkiin jää lumipalleroita. Sisällä ne tippuvat eteisen lattialle ja sukat kastuvat -ärsyttävin asia heti itse Talven jälkeen.
...mutta vanhassa talossa asuminen on samalla aika antoisaa...
Sanoisinko rämäromanttista. Kun itse tekee mukavuutensa eteen fyysistä työtä, syntyy sellainen palkitseva kotoisa fiilis. Voipi hyvillä mielin käpertyä sohvankulmaan vinkkulasi, eikun pullo kourassa ja katsella ikkunasta, eikun telkkarista kuinka muilla ihmisillä on tylsempi elämä, eikun helpompi elämä.
Tänään oli muiskea päivä. Sen lisäksi että töissä olin ekstra-aikaansaava ja uhmasin orastavaa arkista oloa, mätin peräkärrillisen mamman luota eilen käytyjä polttopuita liiteriin. Mukava tietää, että pian ne rätisevät takassa luoden mun ympärille lämpöä ja kodin.
pus, SUsu
(kuvat Jani.P.)
x
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti