Liikunnallinen elämänmuutos tapahtuikin ihan huomaamatta

Olen laiska löllykkä, ja vihaan hikiliikuntaa ja hengästymistä. Vaan annas olla...:

Kaksi viikkoa sitten marssin paikalliseen liikuntakeskukseen ilmaiseen liikuntaneuvontaan. Ajattelin, jo ihan uuden vuoden kunniaksi, että olisipa kiva oppia liikkumaan niin ettei v*tuta, että jos saisin jotain vinkkejä siihen.

Kotiin kun pääsin, tajusin että olin palkannut itselleni personal trainerin kolmeksi kuukaudeksi, ja eka tapaaminen saliohjelman merkeissä olisi jo seuraavalla viikolla. Mites tässä näin kävi?

PT Heini vaan myi mulle itsensä, ja vaikka olin miltei peloissani nopeasta arkirutiinien muutoksesta niin jo vain en ilennyt kieltäytyä kun hän 'päätti' että treenit aloitetaan nyt eikä ensi kuussa. 

Päätarkoitus saliharjotteille ja ruokavaliolle on saada voimaa keskivartaloon selkäkipuja estämään, kasvattaa olematonta kuntoa ja kyllä -ELÄMÄNTAPAMUUTOS (yh) En siis laihduta, mutta jos laihdun (mikä ois ihan tärkeää), tapahtuu se pitkällä aikavälillä. Vaikka välillä itseinho nousee jostain kun näen itseni salin peilistä punaisena ja turpeana, hikisenä möllykkänä. Silloin pitää vaan toitottaa itselle että muija sää oot MUiskee!

Se liikunnan jälkeinen tunne on kaamea. Kyrpii, väsyttää ja itkettää. Mutta kun siitä pääsee yli niin olo on mahtava. Miksei kukaan kertonut? :D

Maltan nyt mieleni enkä ravaa salilla kyllästymiseen asti. Olen käynyt kuntosalilla viikon sisään neljästi, teen oman mulle suunnitellun kevyen ohjelman. Sitä ei voi kutsua rääkiksi, vaikka puuskutankin kuin pieni mopsi. Sanomattakin selvää tämä on huima parannus entiseen, mutta mun on oltava tarkka etten innostu liikaa ja kyllästy. Kun taidan olla sellanen luuseriluovuttaja usein. Siis olen epäinnostuja, en epäonnistuja!

Luulen että teitä ei kinosta mun saliseikkailut paljon kakkeliakaan, mutta aion jatkossa päivitellä myös tänne blogiin asioita joita opin itsestäni ja tästä uudesta liikunnallisesta elämästä.

Ja hei, huomasitte varmaan et oon nyt taas bloggerissa? Juu se wordpress ei ollu minun juttu...Home sweet home.

Loppukevennys:

Tää on niin mie.

Pus, SUsu