Facebookissa kiertää haaste jossa on tarkoitus näyttää miten on muuttunut 10 vuoden takaisesta profiilikuvasta. Minä liityin faboon 11 vuotta sitten, ja voih miten kaikki olikaan toisin silloin! Mm. se että Myspace ja Irc-galleria oli kovemmat jutut tuohon aikaan, ahahaha.
Olin kovin höpsö vielä. Perustin ekan oman musaprojektin. Tein jokseenkin hassut biisini valmiiksi Macbookin musaohjelmalla ja kazoo-pillillä. Kun laitoin musiikkini eka kertaa tuoreelle poikakaverille soimaan niin piti lähteä asunnosta pois kokonaan kun hävetti. En ollut koskaan laulanut julkisesti. Poikkis tykkäsi kovasti, oli oikeastaan ihan ällikällä lyöty. Koin jonkinlaisen itsetuntosykäyksen, olin siihen asti ollut todella ujo.
Olin myös erittäin sekopäinen, enkä hyvällä tavalla. Noihin aikoihin olin irtisanoutunut videovuokraamosta pahan masennuksen ja todella häiritsevien raivokohtausten takia. Olin äärettömän randomisti vihainen kaikille ja kaikelle, vihanpuuskissa osansa sai kylläkin vain oma kroppa. Mulla oli tapana kiukkuisena hakata itseäni päähän, tai lyödä päätä seinään. Penskana sain usein lyöntejä pään alueelle, niin jotenkin kai toistin sitä kaavaa. Aloitin tuohon aikaan käynnit kriisi- ja traumaterapiassa.
Muistan että olin kusessa työkkärin kanssa tuon lopputilin takia, mutta sain kuin sainkin jälkikäteen työmarkkinatukea lääkärintodistuksen avulla. Asuin 25 neliön yksiössä Joensuun keskustassa ja sisustin sillä mitä oli. Kotini oli minun näköinen, siis tuon ajan minun.
Olin valmistunut amiksesta edellisenä keväänä enkä tiennyt mitä teen elämälläni -enkä edes välittänyt. Olinhan vasta 23-vuotias, joten keskityin paranemiseen ja uuteen, nupuillaan olevaan seurustelusuhteeseen.
Köyhyys näkyi olemuksessani. Olin hoikkaakin hoikempi kun elin pelkällä leivällä. Pukeuduin aina samoihin risaisiin farkkuihin ja mulla oli korvavenytykset ja rastatkin välillä. Poltin tupakkaa ja join kahvia, niihin menikin enimmäkseen rahaa. Olin myös alkanut juomaan alkoholia keväällä 2007, stressin helpottamiseksi kun tein opinnäytetyötäni.
Tämä eskaloitui siihen että törmäsin kännipäissäni pyörällä autoon -punaisissa valoissa. Pohjakosketus oli suuri kun tajusin että auton kuski oli a-klinikalla töissä eikä vaatinut vahingonkorvauksia, mummoni antoi 50 euroa jotta sain maksettua sakon punaisia päin kulkemisesta. Havahduin siis omaan juopontuuriini ja viinankäyttööni tuossa tilanteessa, ja ns. niskaotteella lopetin liiallisen käytön
(kunnes tuli seuraava kerta joskus vuosien päästä, mutta se onkin jo eri tarina)
Nyt olen hieman aikuisempi. Musiikki on vaihtunut sekopäisestä iloittelusta peruslaatuiseen punkkiin. Olen mielestäni ihan rohkea esiintyjä, joskin nuoruuden ujous iskee aina välillä päälle seurasta riippuen. Poikaystävästä tuli ex-aviomies, nyt on uusi kuoma ollut kainalossa jo 3,5 vuotta.
En ole enää vihainen kellekään, edes itselleni. En ole lyönyt itseäni -muista edes milloin viimeksi. Terapia auttoi silloin, auttaa edelleen. En ole ollut masentunut kokonaiseen vuoteen. Wuhuu!
En ole erityisen köyhä enää, mutten rikaskaan. Penniä täytyy venyttää koko ajan vaikka käyn töissä sekä teen freelance-hommia. Menot ovat kasvaneet. Maha on kasvanut. Pahat tavat on jääneet enimmäkseen tonne toissa- ja viime vuoteen, nuoruuden myllerrykseen.
En edelleenkään tiedä huomisesta tai mitä teen vuoden päästä, mutta olen ehdottomasti onnellisempi nyt kuin tuolloin 11 vuotta sitten.
Pus,
Susunne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti