Pitkälle on päästy siitä, kun helmikuussa heräsin päivänokosilta kummaan ääneen. Lorinaan ja lirinään. Nousin sängystä valmiina karjumaan kissalle, että mitä ikinä hän tekikään niin teki varmaan tuhmuuksia äänistä päätellen. En koskaan unohda sitä näkyä; kodinhoitohuoneen katosta satoi vettä monen neliön alueelta, lattia lainehti, ilma oli kostea ja lämmin kuin sademetsässä!
Yläkerrassa oleva vuokra-asunto oli silloin remontin vuoksi tyhjillään, ja siellä oli seinäpatterin johto irronnut epähuomiossa ja vahingon takia juuri kovien pakkasten aikaan -jolloin putket tietysti jäätyivät ja ehtivät valua talon rakenteisiin varmaan vuorokauden ajana. Soitin miehelle, koitin hädissäni etsiä päävesihanaa, mies tuli kotiin, huusi kauhuissaan, minäkin kiljuin. Siitä alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa ja talkootyönä tehty remontti.
JOKA ON NYT LATTIALISTOJA VAILLE TAPUTELTU!!!
Tapetti on Ritva Kronlundin suunnittelema Paratiisi, Tapettitalosta. Sillä piti päällystää alunperin ruokailuhuone mutta tämä kaipasi tapettia enemmän. Vasemmalla suihkutila. Vihreäovisessa kaapissa säilyy työkalut ja -vermeet.
Tonttu on tuossa pelkästään peittämässä miehen työkalupakkia, ostin sen Vatasen Realisoinnin 20%alesta. Hullu vai nerokas ostos? Ehkä kumpaakin. Tontun yllä maksamattomia laskuja. Niitä on paljon. Jaiks.
Keittiökalusteet ovat Ikean kaikkein halvimmat, mutta kahvoilla ja tulevaisuudessa dc-fixillä niistä tulee varmaan oikein muiskeat. Iso ikkuna on kiva, mutta annas olla kun hilppaset suihkuun niin tissit vilahtaa ohikulkeville, joten tohon pitäsi hankkia rullaverho kapan kaveriksi. Verhon vois muuten vaihtaa kivempaan, mietin jotain Finlaysonin kuosia. Meinasin jo ostaa Prismasta Jaffakuosillisen kapan, mutta sitten muistin että olen tämän kuun ostolakossa..
...
Ihana huomata miten mahtavia ihmisiä meillä on elämässämme. Pyyteettömästi olemme saaneet apua tämän katastrofin keskellä, lähtien anopin pyykkäysavusta aina purkuapuun ja jälleenrakentamiseen. Kaikki piti siis repiä auki (viikossa kattopuut olivat jo homehtuneet), ja rakentaa uusiksi; lattia, seinät, katto -puhumattakaan yläkerran asunnosta. Remonttilainaa maksellaan 15 vuotta, joten saapi nyt sitten tyytyväisenä touhuta tässä kodinhoitohuoneessa ainakin sen ajan.
Puoli vuotta sitten koettu kriisin aika (minun sairasteluni ja burn out, miehen epäonni työpaikalla ja tämä vesivahinko) on hitsannut minut, miehekkeen ja tämän talon tiiviimmin yhteen. Aiomme pitää suuret juhlat kaikille auttaneille ja mukana eläneille, sekä minun tuparit tässä varmaan ensi kuussa. Burning down the house sitten varmaan seuraavaksi.
Pus, Susu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti