Susu's Une Petite Révolution: Kuluneen Kuun Ketutukset ja Kivat Jutut

Huonot vai hyvät jutut eka?

No kerron ne letutusta aiheuttavat sattumukset ensin, koska ihmisillä on tapana valita ensin huonot uutiset:

Olinpa tuossa viikonloppuna lähikuppilan terdellä, minding my own business eli heittämässä läpändeerusta parin toverin kanssa. Kaikki hyvin, paitsi sitten selkäni takaa kuuluu "Siulla on ihan hiton ruma käsi". Ex-kuzemuaa, vastasin ja käännyin ympäri. Eräs kuusissakymmenissä oleva wanha poika jatkoi; "Siulla on ruma käsi. Siulla on ruma käsi! SIULLA ON RUMA KÄSI!" Olin ehkä enemmän närkästynyt ja provosoitunut kuin suruissani (vaikka mietinkin mitä äijä olisi tehnyt jos olisin purskahtanut valtaisaan itkuun), ja korotin ääneni ukkelin papatuksen ylle -"Anteeksi vaan mutta sinulla on samperin rumat mielipiteet."

Siulla on ruma käsi Siulla on ruma käsi -mokoma jatkoi. En ole ihan varma kysyinkö edes häneltä että mikäs h**vetin oikeus sulla on kenenkään ulkonäköä kommentoida, mutta muistan marssineeni ravintolan omistajan luo kantelemaan, kuin pikkutyttö opettajalle. TUO KIUSAA. En ole varma mitä tämä auktoriteettihenkilö ukolle sanoi, mutta tulipa hän sitten hetken päästä kätellen pyytämään anteeksi. Katse oli nenänvartta pitkin, tuskin tarkoitti. Mummo on opettanut että jos joku pyytää anteeksi, tulee hälle se antaa. Niinpä annoin.

Vaan kyllä, mieleni pahoitin.

Tiistaina taasen treenikaverini Jari, blogissa tituleeraan häntä Natsi-Jariksi, pakotti minut lenkille. Voi luoja kuinka vihaankaan lenkkeilyä! Helteessä varsinkin, mulla nyrjähtää aina joku suoni otsassa ja haluaisin vain käpertyä jonnekin pensaan alle matkan varrelle itkemään ja haistattaa Natsi-Jarille kakkelit!

Loppumatkalla kun ei jalat enää tahtonut toimia, kaksi esiteinipoikaa ajoi pyörällä ohi ja nauroi ihan selkeästi mulle. Pullero liikkeellä. Vai kuvittelinko vain?

Oli miten oli, mieleni pahoitin.

Huoh. Viimeinen inho juttu on ihan omaa syytäni. Minuun otettiin yhteyttä eräästä urheiluseurasta, että tekisinkö n. 30 karikatyyrikuvaa heidän pelaajistaan. Ja palkkioksi saisin näkyvyyttä somessa! Joo! Näkyvyydellä kun voi nykyisin maksaa puhelinlaskun, ostaa kaupasta mölökeröä ja apteekista lääkkeitä. Eipä mitään, saahan sitä kysyä.

Vaan kun minä tollukka vastasin että eipä mulla oo parempaakaan teksaa tässä, niin mikä jottei! Piirsin yhden kuvan, se ei kelvannut. Olisi pitänyt olla sitä ja tätä, ja kävin miettimään että hetkinen, jos ekan piirrettävän kanssa on tällainen vääntö, niin entäs ne 29 muuta? Pitäkää tunkkinne.

Pahoitin mieleni siksi että olen luuseri jolla ei ole minkäänlaista ammattiylpeyttä.