Huoh. En ole voinut kirjoittaa hetkeen, syystä että mieleni on heittänyt kuperkeikkaa aina hillittömästä hyperaktiivisuudesta maata laahaavaan ahdistusmöllötykseen. Nyt kuitenkin elämäni arska on pöllähtänyt esiin pilvien takaa, joten ajattelin kertoa vähän kuulumisia.
Ahdistuksesta; mulla on ollut hyvä syy olla henkisesti veitsen terällä, mutta en voi asiaa valitettavasti tässä valottaa sillä tilanteeseen liittyy muitakin ihmisiä. Sanotaanko nyt vain että olen ollut evakossa mieheni asunnossa, kissat ja koira myös -Mutta nyt asiat ovat onneksi jo paremmin ja selvinneet ja voin muuttaa tällä viikolla takaisin kotiin. On ollut kovin omituista olla 'ilman kotia' kun oon aikamoinen kotihiiri ja tykkään omasta rauhasta.
Mulla on ollut sellainen leijuva, toivoton, yksinäinen fiilis.
Tänään olen ollut mielissäni, krapulaton aamu nääs (vaikka Ilosaarirock loppui eilen) ja mies pyysi mua jäämään vielä tänne hänen ja poikiensa seuraksi. Mikäs siinä, jos olen kerta tervetullut.
Tässäpä randomkuvia viime ajoilta, olokkaatten ilosia:
Perjantaina oli kauan odotettu katutähtikisan keikka. Ei tullut voittoa mutta ihmiset tykkäs ihan himppenä, kun soitimme vielä toisen keikan illalla Joensuun Teatteriklubilla. Klikkaa kuvat isommiksi, ne on Jani Penttisen ottamia.
Sunnuntain aamunaama
Naama kuosissa
Sit pantiin joraten Sannan ja Hutun kera
Pixies oisko...
awwwwwwwww.
Nyt lupaan ja vannon että en pidä näin pitkiä postaustaukoja enää, ellei sit oon pää kainalossa. pus hanit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti