Lähdimme maanantaina ajelemaan M-miehen ja herrojen 10-v ja melkein 13-v kanssa. Aluksi matkattiin Hämeenkyröön jossa saimme yöpyä ystäväperheen kotona. Tiistaina shoppailin Tampereella (sori tutut ja kaverit, en ehtinyt tavata ketään ja ostoksetkin esittelen eri postauksessa), kiljuin vain yhdessä laitteessa Särkänniemessä (enimmäkseen mussutin herkkuja) ja sitten ajettiin suomineidin ketaraan, Naantaliin. Pienen pieni, noin kymmenmetrinen silta yhdistää Livonsaaren mantereeseen. Asetuimme perjantaiksi asti toveriemme Inkerin ja Villen ja heidän lastensa tykö.
Inkeri ja Inkerin talo.
Livonsaaren yhteisökylä* on osakeyhtiömuotoinen asuinyhteisö näinikkäästi lyhykäisyydessään. Täällä asuu iloisia ihmisiä omilla kätösillään rakentamissaan asumuksissa. Sanoisinko että aika omavaraisesti eläen he täällä asuvat ja työskentelevät kuka mitäkin. Inkerin ja Villen talo esimerkiksi toimii aurinkosähköllä, ja eilen söimme Villen itse teurastaman naudan sydämen. (*lisätietoa linkistä)
Tänään käytiin pyöräilemässä 'kylillä' ja löysin mitä hurmaavimman talon ja sen asukin, eläkkeellä olevan kirkkoherran joka tekee nykyään vaimonsa kanssa vapaaehtoistyötä Afrikassa päin (nyt heillä on työn alla sata neulottua lippalakkia paikalliselle turvakodille).
Sitten poljettiin halki kauniiden maalaismaisemien, näin heppoja ja kyyn jonka päältä miltei ajoin. Käytiin parissa muussakin talossa, mutta koska ketään ei ollut kotona, en oikein kehdannut kuvailla.
Huomenna tulee postaus Kuppari-Hannasta, paikallisesta naisesta joka tekee erilaisia hoitoja vanhan kansan oppien mukaan. Minä olen menossa kalanruoto-akupunktioon, iik iik jänskää. Nyt painun paljuun lillumaan, pussssss.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti