Olen aina ollut kova pesänrakentaja ja kodin sisustaja. Ja koska olen aikuisiällä muuttanut tosi usein, on tullut myös rakennettua koti mitä erilaisimpiin asuntoihin, uusista vanhoihin, kerrostaloasunnoista pieniin omakoti-mökkeihin. Sisustustyylini on aina kuitenkin säilynyt suht samankaltaisena, johtuen värikkäästä ja retroisesta tyylistäni.
Penskana leikkelin eläinten ja Disney-hahmojen kuvia lehdistä ja tapetoin niillä seinäni, vähän vanhempana kuvat vaihtuivat tietenkin Johnny Deppiin ja Suosikkilehden bändijuttuihin. Mulla oli silmää lelujen ja koriste-esineiden asettelulle. Nuorena aikuisena ovat kotini olleet opiskelijakämppiä myöten tarkkaan harkittua värikästä sekamelskaa. Lukioajoilta Savonlinnasta ja ensimmäisistä Joensuun yksiöistäni ei harmikseni ole nyt kuvia, mutta mennään millä mennään.
Muutin kotoa 16-vuotiaana ja opiskelijakämppäni oli kovin tummasävyinen kuten nuoruutenikin. Lapsuuden sänkyverhon värjäsin itse pinkiksivioletiksi akryylimaalilla ja laitoin ikkunaan. Mustan pienen cd-hyllyn nikkaroin itse ja rumaa mattoa tuunasin tussilla. Diy-meininki oli siis vahvana silloin(kin).
Sitten loikataan suoraan Turkuun 10 vuotta eteenpäin, puutalokämppäni vessaan!
Loiks! Tamperreelle!
Asuin kerrostalokolmiossa Kalevassa. Olohuoneen seinä oli poltetun punainen, se vaikutti kovasti vuokrauspäätökseen.
Seuraavaksi Nekalan karseassa kunnossa ollut kämppä, jossa asustelin hulppeat 3kk, kunnes muutin Joensuuhun takaisin. Siellä oli oikeastaan kovin sydämellinen tunnelma, mutta voi tuska mikä pimeys ja likaisuus (iki-likaa joka ei lähtenyt pesemällä tai edes raaputtamalla). Kyseisen talon bongasin vähän aikaa sitten Alibista, liekkö samassa asunnossa tapahtunut vakava puukotus..!
Klikk (kehnot) kuvat isommiksi.
Näps muutto takas Jenssiin!
Joensuuhun paluumuutettuani oli kotina tämmöinen pienkerrostaloasunto, jossa olkkarin tapetti oli oikein muiskea:
Tuolta muutin sitten tosi pieneen taloon Joensuun Mutalaan. Ihan söpö kämppä, ja valoisa kuin mikä. Piha oli unelma.
Sitten yksiöön kävi tieni. Tarkemmin sanottuna rivitalokämppään Hukanhaudalle.
Keksittiin erään muiskean tyttötoverin kanssa että oispa hauska asua yhdessä. Siispä muutimme kaksioon keskustaan, vähän maalattiin seiniä vuokranantajan luvalla. Joskin vuokratyyppi ja sen emäntä pimitti meiltä takuuvuokrat poismuuttaessa kun ei ollut mieluisat värit stana.
Aloin nopeasti kaivata yksinäisyyttä, joten muutin ennätysajassa taas. Tämä oli kaksio, jonka omisti silloinen poikaystävä. Hän maalasi ja tapetoi seinät minulle kivemmiksi ja piti kovin alhaista vuokraa -däämn eihän mulla muuten ois ollu varaa moiseen keskustakämppään.
Pikainen oli se pyrähdys, tuli hyvässä hengessä ero poikkiksesta ja kaikenlaista säätöä asunnon kanssa niin muutinpa sitten Karsikkoon ja jälleen rivitaloon. Siinä oli oma ihana piha, muutenkin kivan siisti ja suht uusi asunto saunalla -joskin oli ymmärrettävästi kovin hintava.
Koskapa läheltä tätä kämppää löytyi edullinen ja kiva puutaloasunto, muutin sitten Taas. Siellä asustin kunnes löytyi vielä parempi, eli se blogissakin nähty huvikumpu.
Loppuyhteenvetona: Mikään ei ole muuttunut; tyylini sisustaa on edelleen värikäs ja omalaatuinen. plöh. Joskin nyt miehen taloon muutettuani olen hieman laimentanut väri-ilottelua ja muuttanut tyyliäni aikuisempaan suuntaan.
Loppukevennyksenä:
-pus, Susu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti