Saatiin tänne Itä-Suomen takapuoleenkin hieman kansainvälistä menoa kuluneella viikolla, kun unkarilaiset taidetyypit Daniel ja Bianka (Bius) tulivat visiitille Budapestista asti. Daniel Rupazov aka Floek Uno tekee mm. katutaidetta, grafiikkaa, piirroksia ja manuaalisesti naputettuja tatuointeja. Hänen tyttöystävänsä ja partner in crime, Bius Öhlmann toimii urbaanina valokuvaajana ja dokumentaristina.
Hand poke tattoo, Stick and Poke tattoo, tai vaikka suomalaisittain nerokkaasti ilmaistu vankilatatuointi, on noussut kuumimmaksi hotiksi hipstereiden ja punavuorelaisten keskuudessa. Käytännössä se tarkoittaa yhdellä tatuointineulalla tökkimistä, ilman tatuointikonetta pelkällä käden liikkeellä. Tuloksena usein vähemmän kivulias tatuointikokemus ja suht pienikokoisia kuvia ja paljon pisteitä eli ns. Dot Tattoo -tyyliä oleva kuva.
Minäpä uskaltauduin tökittäväksi viime perjantaina. Mulla on, kuten moni tietää, ikuisuusprojekti-käsivarsi. Sitä on tatuoineet niin minä itse kuin useampi tatuoija ja taiteilija tässä seitsemän vuoden aikana. Käteni toimii mun masennus-indikaattorina; aina kun fiilis on kehno, haluaisin niin amputoida koko raajan. Kun taas mieli on muiskea niin itseasiassa jopa pidän noista tatskoista, osittain epämääräisistä sotkuista ja eri ihmisten kädenjäljistä.
Kaikki tatuoinnin omistavat ovat tottuneet kysymykseen: mitä sun leima merkitsee? Minä voin surutta ilmoittaa että EI YHTÄÄN MITÄÄN. Minun kädessäni olevilla kuvilla ja kuvioilla ei ole minkään valtakunnan syvempää merkitystä. Eikä tarvitse ollakaan. Ja mitä tulee siihen 'miltä ne näyttää kun olet vanha ja ryppyinen', niin vastaan että luultavasti ihan kauhealta, mutta meinasiko kysyjä itse näyttää kasikymppisenä siloiselta ja kaunoisalta teiniltä?
Minulla on siis paljon tehtävää vielä mun kädessä, joten pyysin Dania työstämään jo olemassa olevaa. Kalani (nimeltä mösjöö Kari) suusta tulee keskeneräisiä kuplia jotka halusin 'täyteläisemmiksi' tekstuuriltaan. Daniel oli innoissaan, tämä oli hänen ensimmäinen ns. korjaustatska. Annoin hänelle täysin vapaat kädet, ja ryhdyimme hommiin. Siis hän ryhtyi, minä kerroin huonoja vitsejä.
Kokemuksena handpoke-tatuoinnin ottaminen oli aivan ihana ja terapeuttinen. Johtui varmaan myös rennosta ilmapiiristä ja unkarilaisten tovereiden ihanista luonteista, että en olisi halunnut tökkimisen loppuvan. Todella voimaannuttava kolmituntinen!
Loppukevennyksenä kuvia minusta.
pus!
-Susu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti