sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Susun Pieni Burn Out

Kuluneella viikolla vietin jälleen nuoruuteni viimeisiä hetkiä, kun mittariin pamahti '25 vuotta' (yhdeksännen kerran). Lahjaksi sain piirrustusvälineitä, tulppaaneja, kaktuksen ja soiton lääkäriltä. En sitten suoriutunut sokerirasitustestistä kovinkaan kiitettävästi. Diabetes kolkuttelee ovella, ja ainoa mitä voin tehdä nyt on pudottaa painoa noin 10 kiloa. Mikäs sen parempi syy katsoa vähän tarkemmin mitä sitä suuaukkoonsa työntää ja joskus vaikka liikuttaa ruhoaan hikoamiseen asti. Syksyinen painonpudotus (-4kg) oli sellainen "yhyy oon ruma tuhnu ja haluan laihtua", sanoisinko että nyt motivaatio elämäntapamuutokseen on vähän mielekkäämpi.

Lahjaksi itseltä itselleni päätin tehdä jotain tälle viitisen viikkoa jatkuneelle omituiselle ololle. Soitin aikuispsykiatrian tehostetun avohoidon, toverien kesken teho-avon päivystysnumeroon, kerroin koruttomasti tilanteestani ja sain hoitaja-ajan jo seuraavalle päivälle. Hoitajat huomasivat käytöksestäni ja puheistani, että nyt ei oo kaikki penat penaalissa Susulla. Yllätys oli melkoinen kun havahduin suljetulla osastolla. Huoneeni oli sisustukseltaan vihertävä ja valkea, oikein miellyttävän skandinaavinen aivojen leppuutuspaikka. Oma kylppäri ja ahhh suihku! Meillä kotona suihkussa käynti on remontin takia aika suuren työn takana, joten ruiskuttelinkin ihan huolella.


Haahuilin, katsoin telkkaria, luin vauva.fi:tä, nukuin ja söin. Sellaista perusmöllötystä. Tärkeimpänä; pohdin elämääni, olin kiitollinen, ja pohdin hieman lisää.
Sairaalassa kaksi yötä ja kolme päivää, sairauslomaa kevääseen ja kaikki duunit sekä velvollisuudet jäihin -Tadaa tässä uusi ihmeinen! Edelleen muisti on huono ja keskittymiskyky pikkulapsen tasolla. Hyräilen ja keinuttelen itseäni, mutta lääkäri kertoi ettei se ole hulluuden merkki vaan ihan positiivista oirehdintaa. Vatsa on vieläkin kipeä. Vatsakivun mainitsen siis tässä yhteydessä sillä että oire voi hyvinkin olla psykosomaattinen. Lääkäri väläytteli paksusuolen tähystyksen mahdollisuutta mikäli kipu ei lopu, joten sillähän se sit selviää. iik. Energiaa mulla on siivota ja laittaa kotia, huomenna saatan jopa piirtää pitkästä aikaa (muutakin kuin työjuttuja).

Alla juttuja mitkä on kivoja atm:

candeo


Olen nauttinut kirkasvalosta.



Eläimet ja läheiset ja läheiset eläimet. Rakkaus!



Mummot joiden sisällä on pieniä mummoja


Ruokailutilan lukunurkkaus on muiskea! Oikealla Oiva-poijjaan upea Mammutti-maalaus

Toisesta suunnasta




Ihan uskomatonta miten paljon iloa vaatekaappi voi tuoda, kun on kuukausia säilytellyt kledjuja ties missä. Ja tässä kohtaa makkaria on hurjasti sisustuspotentiaalia nam!




Minun oma paikka talossa. Tirlittanin kolmas painos löytyi Fidalta kahdella eurolla.



Hahhaa, muuttumisleikki on aina hauskaa. Uudet kutritkin on mielestäni onnistuneet.



Hymymymymy

Loppukevennys, jolle ainakin itse hekotan räkä nenässä:


DERP
Muistakaa olla armollisia itsellenne ja toisille, pusss

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti