Käppäilin juuri kotiin miekkosen luota, jossa olin yötä. Tykkään siitä että asutaan erillään, kun kumpikin saa omaa aikaa ja on oma tila missä oleskella. Välillä sitä kyllä turhautuu tähän ramppaamiseen ja kädenvääntöön, että kumman pirtissä milloinkin majaillaan, enkä panisi pahakseni vaikka joskus tulevaisuudessa muutettais yhteen. Mies on kuitenkin tällä hetkellä sitä mieltä että tämä on hyvä järjestely joten sillä mennään.
Eilen oli mukava päivä. Söin tonnikalasalaattia, keitetyn munan ja kolme pirtelöä -eli hiukan enemmän kuin 'normaalisti' nyt laihduttaessani. Jäin miettimään tuota edellistä postausta, että ettehän saaneet siitä kuvaa että näännytän itseni ja lihon sitten kuurin loputtua triplasti. Näin en tee, enkä toivottavasti liho koska en aio palata aikaisempiin höttö-tottumuksiini enää (lukuunottamatta juhlia tms). Koen että tällainen laihduttelu toimii mulle, ei varmana kaikille. Ja pällilääkkeen lopetus menee lääkärin seurannassa -ensi viikolla aika lekurille. Olen kerran lopettanut lääkityksen ominpäin ja seinään, silloin meni puolitoista kuukautta tosi hyvin kunnes meikä lensi sairaalaan, joten olen oppinut läksyni.
Iltapuoleen ystävämme V ja H toivat kummipoikamme Ilon meidän iloksemme hoitoon. Iloa kesti noin 15 minuuttia, kunnes poika alkoi parkua lohduttomasti. Ei auttanut ruoka, juoma, vaatteiden vähennys, sylittely, konttailu tai leikittäminen. Timo-Kissa oli hurmaavan ihana pikkuista kohtaan, koitti selkeästi lohduttaa eikä säikähtynyt edes napakkaa otetta hännänjuuresta. Ilo itkeskeli hetken vielä äitinsäkin sylissä, mutta rauhoittui sitten -liekkö hänellä ollut ikävä + hampaita tulossa. Minä olin jokseenkin kauhuissani itkevän lapsen seurassa, kun kokeilin kaikki temppuni eikä mikään auttanut. Mietin että ei minusta olisi äidiksi koskaan, kun tätinäkään en pärjää...möh.
Tänään äippä äitikäinen tulee yöksi minun luo, katsotaan taas varmaan joku romanttinen komedia ja chillataan. Töitä olisi taas kertynyt tehtäväksi, mutta koska niillä ei ole kiire niin pyhitän päivän levolle ja mölliskelylle. Eli uunin lämmitykselle, tiskaamiselle, lukemiselle ja pelaamiselle:
Perjantaina menen SpecSaversille hakemaan silmälaseja. Kävin siellä viikko sitten näöntutkimuksissa (olen mainosten uhri), ja selvisi että mun näkö on todella kehno, sekä kauko- että lähinäkö. Koska työskentelen näyttöpäätteellä ja teen käsillä kaikkea pientä nypläystä, optikko sai myytyä mulle kahdet lasit (yksien hinnalla), eli joudun vaihtelemaan kakkuloita vähän väliä riippuen siitä mitä duunaan. Katsotaan josko Jani voisi ottaa minusta kivat rillikuvat joku päivä.
Uudet silmät päässä menen lauantaina MLL:n järjestämälle 'ystäväksi maahanmuuttajaäidille' -kurssille jota olenkin odottanut innolla. Kavereita tai ystäviä ei koskaan ole liikaa, varsinkaan nyt kun tuntuu että moni toverini on muuttanut täältä kauas pois tai muuten vaan yhteydenpito on vähentynyt. Koen oloni välillä kovin yksinäiseksi.
Siinäpä sitä, kuulumista nyt kerrakseen. Lopuksi julkaisen ihanan Janin ottamia kuvia sunnuntailta, ne on upeita kuten aina:
Loppukevennys:
Pussss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti