Mää vihdoin kyllästyin tosi kovaan turvotukseen ja nuutuneeseen oloon, ja aloin syömään erittäin niukkaenergisesti -eli noin 800 kaloria päivässä. Heitin hetkellisesti huttua läskimyytin murtamiselle ja otin vaa'an käyttöön, sekä laihdutusruokapussit joita oli kuiva-ainekaappi pullollaan edellisestä kerrasta. Syön päivän aikana pirtelöitä, puuroja ja silloin tällöin salaattia ja kananmunia tms. vähähiilihydraattista, unohtamatta vitamiineja ja sen sellaisia purkista. Nälkä ei ole.
Vaan arvatkaapa, mulla on paino pudonnut nyt 3kg neljässä päivässä! Nestettähän se on tietty, mutta olen silti tosi kepeän oloinen ja mahamöllykkä on silminnähden pienentynyt. Tiputettavaa on toistakymmentä kiloa jotta olisin normaalipainossa, ja jos siis olisin, en tietenkään laihduttaisi näin extriimisti.
Eilen miehenpuoli sanoi mun haisevan pahalle -ja minä olin ihan että JEEE ketoosi on siis päällä! Todentotta, suussa maistuu omituiselta ja hiki haisee erittäin pistävältä. Päätä hieman jomottaa, mutta olen tosi energinen ja nukun hyvin sikeästi (yöllä, eli päiväunia en enää harrasta). Ehkäpä jaksan nyt blogiakin päivittää vähän useammin!
Lisäksi ryhdyin puolitoista viikkoa sitten pienentämään psyykelääkitystäni, hyvin pikkuhiljaa niinkuin oppikirjoissa. Haluan taas tuntea, muistaa ja kokea, sillä minulla on vain tämä yksi elämä. Sanoisin että olo on nyt kaikin puolin parempi kuin vuoteen!
En kuitenkaan suosittele toimiani kellekään. Näin radikaali laihdutus ja lääkityksen alas ajo kannattaa tehdä vain jos on oikeasti ylipainoinen ja kokee olevansa tasapainoinen mieleltään.
Kuvituksena Janin otoksia toissapäivältä, töttöröö:
 |
| Derp-Kerttu |
 |
| Möh-Kerttu |
 |
| lol-Kerttu |
 |
| Kertun pepa |
 |
Syy miksi kuvat kertovat Kertusta on, että saatan luopua siitä ainakin väliaikaisesti. Rakas oma löytökissani, abauttiarallaa 10-vuotias Kerttuli muuttaa Uimaharjuun mummoni seuraksi. Ajattelin että kissa olisi vanhalle leskirouvalle mukava kaveri ja ehkä syy haluta elää -mummo menee joka ilta nukkumaan mentaliteetilla ettei herää enää...ja Kertulla olisi turvallisemmat hiirestysmaat Uimiksessa. Nyh, kun tulee ikävä, mutta käynhän minä suht usein mummia moikkaamassa.
Jani otti kuvia myös asunnostani, säästän ne ensi kertaan. Nyt lähden vetämään kaurapuuroa ja vitskuja, ja ehkä nostelen puntteja murr!
Muisk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti