tiistai 28. maaliskuuta 2017

Miun koti osa 1 - Keittijö

Kuten jo tuossa ekassa postauksessa mainitsin, asutan suurta puutaloa -joskin tässä on kolme muutakin asuntoa. Mulla on toistaiseksi elintilaa 60neliötä mutta tähän tulee muutos keväämmällä kun naapuri vuokraa yhden huoneeni käyttöönsä. Mulla kun ei ole sille muuta tarvetta kuin varastointi.
Eli voisin sanoa että asuntoni on abauttii reilu 45 neliötä jossa on kylmä pikkueteinen, suurempi ja talvella sekin kylmä eteishuone, keittiö/ruokailuhuone, iso olohuone ja oikein mukavan kokoinen alkovi.

Tämä vaatii tietynlaista sisua ja mielenalaa asua tällaisessa asunnossa -kuinka talven pakkasöinä kaipasinkaan leppoisaa kerrostaloasumista ja lämpöä sekä lumitöistä luistamista. Täällä kun ei esimerkiksi kiinteitä lämpöpattereita ole lainkaan. Lämpöä saa kun heittää ahkerasti koivuklapia palamaan olohuoneen pönttikseen, ja on mulla kylmimpinä päivinä kaksi pientä öljypatteria päällä.
Maaleistaan rapistunut lattia narisee mukavasti tassujen alla ja yksi olohuoneen ulompi ikkunaruutu on rikki, kiitos kulmakunnan teinipoikien. Muutenkin kaikenlaisia teippivirityksiä löytyy jokaisesta akkunasta kun ovat aikojen saatossa lohkeilleet. Vessassa on monen mielestä henkenvaarallinen sähköviritelmä, laitan kuvan kunhan teen mielenkiitoistakin mielenkiintoisemman Vessaesittelyn :D
Ja kävipä kerran kuin elokuvissa, varastohuoneeni katosta valui vettä niin että sanko piti laittaa alle.
Ei täällä silti sisäilmaongelmia ole lainkaan, nekin ystäväni ketkä ovat homeelle altistuneet, eivät oirehdi kodissani.

Mulle tärkeintä asunnossani on tällä hetkellä muiskeat naapurityypit, ja hyvä mieli mikä täällä vallitsee. Asuntoni yleisilme ja sisustus tuskin on monenkaan skandinaavista tyylikkyyttä tai maalaisromattisuutta vaalivan normaalin ihmisen mieleen, mutta onneksi en pakota ketään asumaan täällä. Oli mulla tammikuussa yksi koditon punkkari tuolla varastohuoneessa asustamassa, ja sekös oli hauskaa -kämppis. En kuitenkaan halua tällä hetkellä muita tähän olemaan, eikä tänne tulekaan. Mieheni asustaa kivenheiton päässä omassa talossaan ja siellä on mukava käydä suihkussa ja pestä pyykkiä. Mulla kun ei pesukonetta tänne minnekään saa. Suihku sijaitsee ällöittävän kellariportaikon päässä, ja siellä asuu nääääiiiin suuri hämäkäkki joka kiukkuisesti murisee joten käytän sitä ruiskua vain hätätilassa.

Höpötinkö jo liikaa, haluatte varmaan nähdä kuvia? 

Tässäpäpä mun köökki:

 (kuvat ei missään loogisessa järjestyksessä)
Sokerikuppina arabian kippo, Tigeristä ostettua pannualusta en raaski käyttää tarkoituksensa mukaisesti
Näkymä eteisestä päin. Tuolit on kaikki eriparia, kerääntyneet aikojen saatossa mikä mistäkin. Pöytä on isovanhempieni perintöä, tuon ääressä tuli jo penskana syötyä, koko suku söi. Puusohvan sain armaaltani tuparilahjaksi.
Uusin kirppislöytöni FisherPricen puhelin. Oli vaan PAKKO saada. Lamppu on äitini tuunaama, ja penkki löytyi täältä asunnosta kun muutin. Taustalla vilaus lempirepustani, sen on mieheni mulle joululahjaksi tehnyt.
Tapetinpala peittää aikojen saatossa kellertynyttä seinää, sekin saatu mieheltä. Tapetti siis, ei seinä.
Seinähylly oli asunnossa valmiina, nysse toimii teepakettien alttarina.
Mielenkiintoisesti asemoitu ikkunalauta jossa löytöjä sieltä täältä ja bonzai (still alive!) ikean kasvihuoneessa koska kissat raatelisivat sen muuten kitusiinsa. Verhot vaihdoin eilen, ne on liian lyhyet niin piti noita pehmoleluja laittaa näköesteeksi.
Sorsat mammaltani, käsinmaalattu pikkukannu kirpparilta ja heiluritytteli pihamyyjäisistä.
Järkyttävän kellastunut ja vanhempi kuin elämä. Tuo jääkaappi. Varmaan aikamoinen energiasyöppökin. Haaveilen dc-fix -päällysteestä..nyt se on tuunattu muistoilla ja edellisen asunnon jämätapetilla.
Mv-kuvissa edesmennyt isoenoni ja kummisetäni. Lääkekaappi odottaa sisältöä vielä.
Roikkuvat asiat ja pinotut asiat on kivoja.
En kokkaa pahemmin niin maustearsenaali on aika aneeminen. Kaverin kissan nimi on Peijjooni (kuvassa) Ylempi tarjotin on dyykattu aikoinaan, alempi lahja äidiltäni, samoin kuin maustehylly.
Kello ex-mieheltä, betonihärpäke unohtui joulusta tuohon.
Ruman aasin ostin kymmenellä sentillä kierrätyskeskuksesta. Se näyttää ihan kakkivalta.
Ostettuja, dyykattuja, saatuja purnukoita
Koska olen aikuinen oli pakko ruveta keräämään jotain astiasarjaa. Päädyin tuohon Iittalaan.
Omput ja mehulinko pölyttyy alkuhuuman jälkeen alahyllyllä.
Leipäjuttu on isävainaani peruja, Taikapurkki veljeni perheeltä ja keltainen ompeluloota äiskältä.
Partiotyttöjen joulukalenteri unohtui tuohon oveen, mut mitäs, kohta on taas joulukuu!!
...
Lamppu on hieman kärsinyt ja menettänyt sitä kautta arvonsa, mutta tunnearvo on suuri, sekin on isäni vanhemmilta R.I.P.
Sisällä 16c, tarkennoo hyvin!
Kotilieden päällä kissojen valtakunta, muuten koiran lutjake vetää kitusiinsa niiden ruoat. Oikealla oleva penkki pöllitty autiotalosta möh.
Vähän tärähti äh.
Pihalla näkyy meidän uima-allas!!
Meikäläinen ja Huttunen ja kummityttö koristaa jääkaapinovea

Lopuksi ystäväni tekemä magneettikuva, äitini pelikortista väsäämä magneetti ja ensimmäinen ja viimeinen kuva miehestäni tässä blogissa :D
Nyt painan pikaseen jotta julkase, tuli hoppu treeneihin.
Pusssssss!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin onkin, ukillani oli hyvä maku silloin 60-70 -luvulla :D
      Kiitos blogini ekasta kommentista <3 :)

      Poista
  2. Oijoi miten ihanan näköistä, niin värikästä ja retroa ♥ Tykkään myös tyylistäsi kirjoittaa! Jään ehdottomasti seurailemaan blogiasi.

    VastaaPoista
  3. Ihanan kodikas köökki ja ihana uusi blogituttavuus, jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos! Seuraankin sinua jo instassa, liitynpä blogisi lukijaksi :)
      /edit toisella profiilillani kun en osaa äh :D

      Poista
  4. Pitää heti kommentoida, että aa että, kyllä tuossa köökissä vois teet kuopasta, niin on kotoisen oloista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aa että! Kiva saada sinut taas lukijaksi tännekin :)

      Poista
  5. Värikästä ja rentoa eikä turhan puunattua! Elämänmakuista...Ihant puulattiat, tulee ihan lapsuus mieleen. Isä vaan oli maalari ammatiltaan niin lattiat olivat aina viimosen päälle loisto kunnossa vaikka muu ei olisi ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä haaveilee sellaisesta siististä tai edes helpommin siistinä pidettävästä asunnosta, jos olisi juurikin lattiatkin vastamaalatut. Mutta onpahan minun näköistä :D kun en ole kovin siisti itsekään!

      Poista