Kauan on aikaa siitä, kun viimeksi kävin vaa'alla. Vaan nyt se on virallista, olen painavampi kuin koskaan! BLööblöö ja läski heiluu vaan. Sen verran olen painon kanssa tuskaillut että pyysin miestäni olemaan kommentoimatta vatsaani, kun hänellä se paha tapa tuntui olevan (siis mainitsi että onko se kasvanut tai pienentynyt). Ja tietysti harmittaa kun ei enää mikään mahdu päälle, siis mikään M- tai joskus edes L-koon kude.
Tuleva joulu tuo tullessaan luultavasti vielä muutaman lisäkilon, sillä aion nautiskella aikuismaisesti ruoalla kaikki pyhät. Vaan sitten, kuten joka uusi vuosi perinteisesti, alan hieman arvioida mitä sinne ääntä kohden meneekään. En laske kaloreita, en LAIHDUTA, enkä stressaa tästä muuttuneesta olemuksestani. Sillä oon aika muiskee lyyli just nyt.
Ulkonäkö ei oo kaikki kaikessa, oon oppinut tässä 34 vuodessa. Olen nimittäin paljon muutakin kuin perse, vatsa ja tissit. Olen aika fiksu, mukava ja huumorintajuinen. Kauniskin. Sarkastinen kyllä, ja mäkättävä jos puolisolta kysytään.
Ainut, todellakin ainoa syy keventää päivittäistä olemista (huomatkaa kuinka välttelen sanaa laihdutus) on terveys, ja siitä haluan pitää kiinni.
Siksi saatte talven ja kevään aikana kokea ja nähdä pyrkimykseni terveellisempään laiffiin.
Kaikille muiskeaa tiistaita, mää lähre vetää konvehteja ja juustoa slurps ja pus'
Loppukevennys:
 |
| TUITUi |
Kuvat otti Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti