maanantai 6. elokuuta 2018

Lempimusiikkia

Musamakuni tulee ja menee, muuttuu ja kehittyy. Milloin diggailen Lady Gagaa (oikeasti, muijahan on nero!) tai tuntemattomampia ug-artisteja, on joitain bändejä ja levyjä jotka ovat sykähdyttäneet niin että ne soivat edelleen kotonani. Osa näistä artisteista on vaikuttanut myös omaan musatuotantooni, vuosien takaisesta Jouko ja Rusina -duosta Vanha Tyttö -bändiin ja niin edelleen. Tässäpä osa lemppareistani; olen rajannut tykkäykset  pelkästään omistamiini äänitteisiin. Mikäli lähtisin listaamaan kaikkia suosikkejani Spotifyistä ja muualta niin voishan tuota tulla pitkä postaus.

Sykähdyttävin biisi


Pikku tytynä kerran, isäni pyysi minut autoonsa istumaan. Se laittoi kasettiradiosta soimaan Hectorin Kadonneet Lapset -kasetin (Love Records, Suomi 1978). Tuulisina öinä, Postitoimistojuttu, Ei Mittään, Insinöörin Unet...ihan huippubiisejä kaikki. Erityisesti nimibiisi Kadonneet Lapset kappale sykähdytti -itkuinen iskä sanoi että se kertoo hänen elämästään. Isä oli tuohon aikaan laitoskierteessä, piintynyt alkoholisti, eronnut vaimostaan ja vailla työtä tai vakituista asuntoa. Kappaleen sanat tosiaan olivat kuin hänestä kirjoitettu -ymmärsin ne niin jo lapsena.


Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään
Ja jään miettimään miksi täällä mä oon?
Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan
Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon...



Mä itseäin kotona löytänyt en
Enkä juuri muitakaan...
Mä yksin jäin lopulta hakeutuen
Vain joukkoon sieltä muuttavaan

Niin kuin hautajaissaattona lähdettiin
Ja kaikki juuremme katkottiin
Nykyaikainen on tämä tie evakon
Se johtaa kylästä kaupunkiin
Me lähdettiin, ja itkettiin
Kun tajuttiin: me eksyttiin





Kun olin jo nuori aikuinen, löysin levyn cd-muodossa Anttilan alelaarista. Ostin sen isälle, kun hänen ikivanha kasettinsa oli jo kulunut puhki. Isällä ei kuitenkaan ollu cd-soitinta, niin levy jäi mulle ja ahkeraan kuunteluun. Myöhemmin, isin jo kuoltua, löysin kirpparilta saman levyn kasettina ja älpeenä, eli nyt omistan sen kolmessa eri muodossa. Edelleen kuuntelen sitä hetkittäin, varsinkin kun ikävä isää kohtaan iskee tai tekee mieli muuten vain kyynelehtiä.
Piikin pyydän vain, se on mun huomistain
Hoitaja pimentää muun puolestain...

Lempi-CD:t




Eli kompaktilevyt joita ei ajan hammas ole purrut ja joita kuuntelen useasti edelleen.


Ylimpänä all time favourite -yhtye jo 2000-luvun alkupuolelta, MR BUNGLE. Sekopäiset kolme levyä ne teki ennen kuin Pattonia pyydettiin mukaan Faith No Moreen, ja jokainen noista kolmesta on tyyliltään erilainen. Siksipä oli hankala valita mukaan vain yksi, eli tuo Disco Volante. Se on levyistä ehkäpä avantgardistisin, monen mielestä varmasti liian taiteellinen ja vaikea kuunnella.


Herb Albert on iloista amerikkalaista viihdemusiikkia. Sain tuon levyn vähän läppänä joululahjaksi, ja siksipä kuuntelen sen kesäisiä säveliä varsinkin jouluisin. Sen alla ehkä paras levy mitä on koskaan tehty, OK Computer. Erityisesti kappale Paranoid Android ja sen musiikkivideo tekivät suuren vaikutuksen pikku-Susuun aikoinaan. Huuuh kylmät väreet.







Mew-yhtyeen And The Glass Handed Kites soi taustalla kun nuoruuden poikkis jätti mut syntymäpäivänäni. Hih, ei mennyt kauaa kun levy palasi taas suosikiksi noinkin traumaattisen tapahtuman jälkeen. Peaches taas on huippumuikkeli ja levy on hauska angstikattaus; asennetta löytyy enemmän kuin sinulta ja minulta yhteensä!


The Velvet Undergroundin ja Nicon "Banaanilevy" on jaetulla ykkössijalla maailman parhaiden albumeiden pallilla, ja sieltä löytyypi myös The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness. Voi kuola miten muiskeeta musakkia!!







Top3 omistamani soundtrackit: Juno-kokoelma, Air-yhtyeen musiikki The Virgin Suicides -filkkaan (joka on muuten yksi ihanimmisti ja kauneimmista leffoista juuri musiikin takia) sekä Angelo Badalamentin säveltämä legendaarisen Twin Peaks -sarjan tunnarilevy. Se soi varsinkin syksyisin, tiedä miksi. Soundtrack-levyt on hyviä jos tykkää jostain tietystä kappaleesta muttei halua ostaa kokonaista levyä. Näin kuulkaas ennen vanhaan kun ei ollut näitä kaikenmaailman suoratoistopalveluita ja spotifaita ja blöö *vanha mummeli pui nyrkkiä*







Tämän levyn poltin lukioikäisenä itselleni ja isäpuoli askarteli kannet. Tykkäsin ja tykkään, ja nyt löytyi Vatasen Realisoinnin levyosastolta ihan ihka aito versiokin autokuunteluun. Tämä kuvassa oleva piraatti pitäisi heittää mäkeen, on niin naarmuinen ettei enää levysoitin toista.

Vinyylit: 






Kuvasta löytyy mm. Blondieta, Talking Headsia ja B-52'sia, X-ray Spexiä ja Hurjia Poikia. Yksi uusimmista tykkäilyistäni on brittiyhtye, vinksahtanutta postpunkkia tai jotain sinne päin esittänyt The Fall, jonka levyjä omistan viisi. Menneessä aikamuodossa siksi koska yhtyeen laula Mark E. Smith menehtyi tänä vuonna :'(


Omistan jonkin verran älppäreitä (n50kpl). Jonkin verran eli ne on kaikki sellaisia joista oikeasti tykkään, cd-levyinä löytyy sitten epämääräisempää kamaa. Ei se määrä vaan laatu, vai mitä. Miehelläni on ihan kiva punk-levy-kokoelma, mutta nyt en lähde niitä listaamaan.


Kasettiloita





Uskon vakaasti että C-kasetit tekee vielä paluun mainstream-bändienkin joukossa. Mun lempikasetti on ehdottomasti The Zombiesin kokoelma, tätä ihanuutta en omista muussa muodossa lainkaan. Odessey and Oracle -levy on kyllä hankittava, sehän on jumaliste paras! EDIT Ainiin ja onhan mulla Guggenheim Projektz'in kasettikin, se on hyvä se.


Loppukevennyksenä lempi-huumoribiisini Ylviksen laulujen lisäksi ----> KLIK


Musmus,


Susu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti