Elämäntaparemontti josta kerroin innoissani aikaisemmin, ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Myönnän, olen laiska ja mukavuudenhaluinen, jälkimmäinen ominaisuus ei itsessään ole huono mutta ruokkii tuota ensin mainittua. Halusin selvittää että johtuuko lihomiseni kilpirauhasista, koska toivoin sitä. Se olisi ollut helppo ratkaisu kaikkeen, olisin voinut ulkoistaa ongelmani sairauden syyksi. Typerää, tiedän. Lääkäri sanoi että kilppariarvoni ja kaikki muutkin verikokeiden tulokset on ihan normaalit, olen terve. ’Sina syoda vahemma ja liikku enemma’ neuvoi lääkäri nerokkaasti. Sanoi hän myös että lääkitykseni on osatekijä turpoamisessa muttei sitä voi syyttää kaikesta. Otin lähtiessä ravitsemusterapeutin numeron mutta tuskin varaan aikaa kuullakseni sen minkä jo tiedän.
Nyt joku älähtää mutta on pakko tunnustaa: Aloitin uuden ruokavalion (haluan välttää dieetti-sanaa). Ketogeenisen sellaisen tällä kertaa. Kokeilin syödä tällä tavalla joitakin vuosia sitten ollessani normaalipainoinen ja sekös toimi mulle tosi hyvin silloin –paino putosi mukavasti ja yöunet paranivat sekä olin päivisin energinen. En aio jatkaa tätä kuukautta pidempään, mutta koitan välttää höttöhiilareita jatkossakin. Jos jotakin hyvää, niin turvotus hävisi yhdessä yössä –kiitos eilisen ruokien jotka olivat täyttäviä mutta hiilareita sain vain kourallisesta tomaattia ja kukkakaalia.
Kaipaan nyt vaan niin kipeästi vanhaa kroppaani että haluan laihduttaa. Hölmö Susu.
Olen tietyissä asioissa hyvin epäitserakas. (-onko se edes oikea sana?) En ole osannut pitää itseäni hyvänä fyysisesti kuin psyykkisestikään. Olen näännyttänyt itseäni, oksentanut vatsanesteitä ympäri pöntön reunoja, olen ruoskinut henkisesti itseäni kun en ole tarpeeksi. Olen syönyt kilokaupalla höttökakkaa, ihmetellyt kun ei elimistö toimi niin kuin pitäisi. Olen juonut kaljaa auringonnousuun, päälle pari jallua, ja kieriskellyt seuraavat päivät tuskissani ja aivot turvonneena. Olen jättänyt menemästä lenkille kun on ollut kivempaa möllöttää sohvalla mässäten mättöä. En halaa itseäni tarpeeksi, kuori ihoa, hiero kipeitä jalkoja. Mun kuvituksetkin on ihan surkeita kun en voi miellyttää kaikkia.
Olen rankaissut, en rakastanut. Hölmö Susu.
Niinpä lähdenkin uudistamaan elämääni itsensä rakastamisen opettelemisella. Se vaatii paljon multa, rakastaminen tai edes tykkääminen. Kun on koko ikänsä ollut sillä asenteella että olen ajoittain ihan surkea p*ska tai ainakin että aina löytyy joku minua parempi, on hankalaa yhtäkkiä päättää että olen tärkeä ja ihana Juuri Minulle. Hyvänen aika, minähän olen elämäni tärkein ihminen! Onkohan minun sitten helpompi rakastaa itseäni kun olen normaalipainoinen? Onko tämä koko elämänmuutosjuttu tuhoontuomittu jos samalla laihdutan? Stay Tuned…
Nyt menen pitkään epäekologiseen mutta erittäin egologiseen kuumaan suihkuun. Voisin vaikka ajella säärikarvani ja mennä illalla järveen lillumaan. Olisipa kiva jos jaksaisin huomenna meikata. Pukea lempimekko päälle –ehkä pesen sen ensin. Ehkä jaan vähän rakkautta elikoille ja miekkosellekin.
Rakastan tänään ja huomenna minua. Ihana Susu.
Loppuun runo joka on varmasti kaikille tuttu, mutta sopii tähän yhteyteen kuin nokka linnulle.
Nukkumaan käydessä ajattelen:Huomenna minä lämmitän saunan,pidän itseäni hyvänä,kävelytän, uitan, pesen,kutsun itseni iltateelle,puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:Sinä pieni urhea nainen,minä luotan sinuun.- Eeva Kilpi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti