torstai 18. toukokuuta 2017

Kaverikuvia

Wikipedian mukaan, Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä. Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:


  • altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi

  • sympatia ja empatia

  • rehellisyys

  • keskinäinen ymmärrys ja myötätunto

  • toisen seurasta nauttiminen

  • luottamus

  • myönteinen vastavuoroisuus

  • mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Anna on ystäväni. Tutustuimme noinikkaasti kolmisen vuotta sitten yhteisen projektin tiimellyksessä. Hän on minua 10 vuotta nuorempi, mutta tätä ei kyllä huomaa lainkaan. Joko Anna on olemukseltaan ikäistään vanhempi, tai minä nuorempi, ehkä kumpaakin ja meidän henkiset iät kohtaa joissain välimaastossa. Meidän suhteessamme ikä todellakin on vain numeroita. Ja onhan minulla kavereita kaikista ikäluokista muutenkin, teini-ikäisistä tuonne reippaasti eläkeikäisiin. Nyt puhun kuitenkin ystävyydestä, isolla Yyllä.

Anna on äärimmäisen empaattinen, myötätuntoinen, hyvä kuuntelemaan ja osaa myös kertoa omista asioistaan –eli hänen kanssaan on erittäin helppo keskustella. Anna nauraa helisevällä äänellä, kiittää sydämestään, on aidosti kiinnostunut mun välillä hölmöistäkin jutuista -voidaan puhua ihan mistä vaan. Me voidaan mennä pussikaljalle, kokata avokadopastaa, katsoa Salkkareitten ennakkojaksoja ja piereskellä yhdessä. Eikä kyllästytty toisiimme edes vuosi sitten kun hengailin hänen luonaan Irlannissa viikon ajan. Siksi me ollaan ystäviä.

Annan, Janin ja Angelikan kanssa lähdimme keskiviikkona seikkailemaan Utran saarille, ja siellä kuvattiin kaverikuvia. Kaikki kuvat on toveri Penttisen ottamia.


Utrassa on tien varrella upea pikku talo jonne haluaisin muuttaa.



En oo raskaana vaikka tuo hursti pullottaakin

Kukkulan kuningattaret

Mui. Hetki ennen pokan pettämistä. Mun tarttee harjotella tätä kameran edessä olemista

Anna on huomattavasti kuvauksellisempi kuin minä. Kattokaa nyt tuota katsetta!


Kalliolla lenteli lokkeja ja niiden kakkeleita
...sukkahousut...sotkussa


vihellellään jotain typerää biisiä


Saarelta löytyi istumapaikka johon peruutin.



Anna on tehty sokerista <3



Minun pääni tarvitsi suojaa sadepisaroilta

Taisin nukahtaa.

Ystävykset matkalla jonnekin
Meidän piti käydä, tai mun piti käydä sekatavaradyykkaamassa Rantakylän hoodeilla, mutta jalat sanoi nöy joten otettiin bussi keskustaan. Suosittelen noita Utran saaria kaikille Joensuussa olijoille/kävijöille, ihana pieni-iso keidas lähellä kaupunkia.



Tässä me ollaan, ystävät.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti