Nope @work

Lauantaina koettiin kauhunhetkiä Avara Luonto -ohjelman siivittämänä.

Minä kun rakastan kaikkia elikoita (paitsi osaa ihmisistä) mutta tässä kohtaa tuli sellanen NOPE-olo:

Jos missasit jakson ja haluat nähdä koko kaamean kohtauksen yh niin klikkaa Areenaan TÄSTÄ. -kliks!

Toinen NO NO No iik!!! mulle on seinälukit. Juu ne pitkäjalkaiset loppukesästä/syksyllä täysikokoisiksi kasvaneet hämäkäkinsukuiset tyypit jotka ovat ihmiselle harmittomia raadonsyöjiä.
Tämä fobia syntyi armaan isoveljeni ansiosta joka heitteli mun tukkaan lukinjalkoja kun olin alle kouluikäinen. Thänks Bro!




Nyt istun töissä piirtelemässä kirjoittamassa ja mietin että tuleekohan tästä mitään.
Siis tästä mun työnteosta. Eilen illalla sattui musta hetki, vähän kaikkien ikävien asioiden summana ja tunsin olevani maailman suurin luuseri ja huono työssäni ja ihan kaikessa. Mulla on ongelmana tää että kasvatan möröt ja pahan mielen suureksi ja itkuisen puristavaksi palloksi sydämeen, ja sit ne räjähtää aika ajoin ulos. Sen lisäksi minulla on ajoittain äärimmäisen huono itsetunto, vaikka vaikutan päällepäin itsevarmalta, sanavalmiilta ja rohkealta.

Nappasin lopulta rauhottavan pillerin ja menin naama mutrulla nukkumaan, ja kun aamulla raotin simmuni uuteen päivään, olo olikin taas ihan hyvä. Olenkin ihan hyvä siinä mitä teen, ja ihan kivakin vielä. Eilen tuli muuten Teemalta mielenkiintoinen dokkari bipolaarisuudesta, suosittelen kaikille jos ette ole sairauteen perehtyneet tai kiinnostaa millaista se meininki voi pahimmillaan olla.

Office-selfie. Kaulakoru on äidin virkkaama, rintakoru itsetehty. Tukka tartteis kampaajaa kipeästi, mutta yritän kasvattaa sitä nyt niin en halua ainakaan leikkausta.

Kirjani ensimmäinen aukeama! Jonkin verran editointia vielä..

Kuten olen lätissyt, kirjoitin tuossa jokin aika sitten tarinan. Tarinasta taitan, kuvitan ja julkaisen kirjan. Lähetän valmiin teoksen joihinkin kustantamoihin, mutta olen myös varautunut siihen että joudun tekemään omakustanteen -tätä varten pitäisi hakea apurahaa jaiks.

Woutilan ikkunassa on minulle pieni tila jossa saan esitellä osaamistani.

Salli Soinisen, paikallisen kuvataiteilijan näyttely sijaitsee työpaikallani vielä pari viikkoa.

Sallin työ 'Pääsiäinen', äitini huovuttamia munia ja mun tekemä postikorttiprintti.

Voisinpas joku päivä tehdä postauksen tästä meidän Woutilasta ihan yleisesti, täällä on 9 kivaa tyyppiä töissä ja huiskeita juttuja näytillä.

Loppukevennyksenä Piuhan NOPE-hetki:

Siihen tyssäs se reissu.